suvi täytenä tullut

Maanantai 21.5.2012 klo 18:16

Kesäistä.lämmintä alkusuven iltaa kaikille teille. Sitä voi toivottaa,sillä tänäänkin parvekkeella varjolukema 26 astetta. Vaikka siitä muutaman asteen pudottaisi virallisen lukeman suuntaan niin kyllä se yli 20 on sittenkin ollut. Eilen ja jo toissapäivänäkin lämmintä. On suven aika. Muutamissa päivissä luonto on tullut täydeksi,tämän taaksejääneen helatorstaiajan aikana kesä suorastaan tulvinut luontoon. Kissan kanssa vietetty aikaa parvekkeella,kissa vielä paljon enemmän kun  minä. Parvekkeen sijainnista johtuen lähes koko päivän jo nyt paistaa sinne aurinko.Nyt on ihana elää. Toipunminen on edistynyt hyvin ,ainoastaan muutaman viikon vielä haittaavampi ,normaali toipumiseen liittyvä haittatekijä on ongelma. Sekin aavistuksen verran  helpompi päivä päivältä. Kaksi kuukautta leikkauksesta jos odottaa sen pitäisi ollavain pieni haitta mutta näkee sen sitten.
Fasu on kotona ,ystäväni toivoi että hakisin sen kun tämä kunto on tämänkin verran hyvä. Hain sen perjantaina. Mielellään oli ollut ystäväni luona,hänkin sanoi että kyllä siinä on hellä ja kiltti kissa,valtavan sosiaalinen.Kotona se makailee iltamyöhään parvekkeella ja näinä sinisen taivaan kirkastamina poutapäivinä vasta illalla on sisällä. Paitsi silloin kun askeleenkin astun keittiöön heti tulee kerjäämään ruokaa vaikka neljällä lautasella on tarjolla.

Samalla käynnillä ystäväni istutti jo kukkia parvekkeelle.Osan monivuotisia ja osan kesäkukkia. Monivuotisetkin ylimmän kerroksen parvekkeella jaksaa säilyttää voimansa yli talven.Nyt tuntuu hyvältä kun ympärillä on kauneus ja värit.Ystäväni ei antanut minun istuttaa etten vaan satuta itseäni. Parempi on niin,hän hyvin kauniisti siinä toimi.Jo se että kannoin taimipussit sai vatsan kipeilemään.Lisää istutan tai istutamme sitten myöhemmin. Tässä jo eilen istutin hakemani yrtit. Myös tomaatin ja mansikan laitoin satoa odottamaan.

Muutenkin elämä mennyt ihan mukavasti.Nauttinut elämästä ja tästä päivästä.Pitkästä aikaa oikein voimaannuttavia päiviä.Ystävieni kanssa keskusteltu hyvinkin paljon syvällisesti.Ne ovat auttaneet elämää,vieneet eteenpäin.toivottavasti myös heitä.Jotenkin tietää että kaikella tällä on elämää suurempi tarkoitus.

Talon pihatalkoissa laitettiin taas pihaa kauniiksi.Itse en käynyt. On toipumisaikaa ja muutenkin tässä muuta tekemistä.Näköjään onnistuivat talkooporukat tosi hyvin.

Teille ihanaa jatkoa toivotan.

Helatorstain aattona

Keskiviikko 16.5.2012 klo 19:31

Neljä päivää on kesä edennyt ja huimaa vauhtia onkin sen jälkeen kun rivejä rustasin.Nyt voi jo kyllä huoletta puhua alkukesästä, aivan näinä päivinä puhkeaa tuomien kukat ja minulle se on kesän alkamisen merkki. Monet alkekesän puut ja pensaat jo kukkivat. Maisema muuttuu joka päivä enemmän kesään. Valtava elämisen riemu ja kauneuden huuma täyttää aistit ja mielen.

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Se tuntui kyllä erikoiselta,jotenkin tyhjemmältä kun ennen Yli 60 vuotta on sen viettänyt äidin kanssa ,aivan todella harvaa kertaa lukuunottamatta.. Jotenkin tuntui että on tehnyt jonkun synnin kun ei nyt päässytkään juhlimaan äitiä.  Vaikka kuinka yritti ajatuksin olla mukana täältä lähes 300 km päästä sittenkään ei se onnistunut. Vaikka järki sanoi että alle viikko leikkauksesta ei tarvitse edes suunnitella ajaa sinne niin sittenkin tuntui yksinäiseltä.Huolimatta siitä että kun tästä toipuu kuntoon ajaa pitkiä matkoja. Se on ajankohtaista ehkä kuun  vaihteen tienoilla,noin kahden viikon kuluttua. Silloin käyn siellä

Sunnuntaina myös jännitti maanantai. Silloin jo aamuvarhain lähdin Peijaksen sairaalaan Vantaalle ensimmäiseen leikkauksen jälkeiseen tutkimukseen.  Taxilla menin,onneksi sain ns.kela-taksin ja pyysin vielä Lähitaksista henkilöautomallia. Tilatakseihin ja etenkin ns.koppiautoihin ei olisi ollut turvallista riskittä kiivetä. Ensin tutkittiin rakon sauman pitävyys ja eräitä muita leikkausalueella olevia  ompeleita. Ne olivat viikossa asettuneet oikein.  Siinä sitten istuskelin suuren joukon muita kanssa odottamassa jatkotoimenpiteitä ja lausuntoja. Aika pitkä tovi,yli kolme tuntia meni kun pääsin sairaanhoitajalle joka poisti katetrin. Kun se oli laitettu peniksen kautta sisään pelkäsin paljonko se sattuu mutta tunne ei tuntunut mitenkään epämukavalta. Jos ei nautinnoltakaan vaikka nuori naishoitaja sen tekikin. Ilmapidin joka piti rakossa katetria vain tyhjennettiin ja vedettiin pois. Katetrin kanssa oli ainoastaan sellaisia ongelmia että sen jatkopussin pohjaventtiili aukesi pariin kertaan itsestään.

Seuraavana sitten tunnin odotuksen jälkeen oli lääkäri joka antoi hyvän lausunnon parantumisen edistymisestä. Joitakin ihan käytännön ohjeita. Ja kertoi että yksi suunniteltu tutkimus jää nopean toipumisen vuoksi pois jos sitten ei mitään komplikaatiota ilmene lähiviikkojen toipumisen aikana. Saunaan ja uimaan saa mennä ensi viikon loppupuolella jos välttää kovin kuumia löylyjä. Rakastella saa noin vähän ennen juhannusta ,ehkä kolmen viikon kuluttua. Teoriassa,käytännössä tähän leikkaukseen liittyy noin kuuden  viikon jakso leikkauksen jälkeen jolloin erektiota ei ole. Joskus jakso voi pidempikin. Siihen ongelmaan on olemassa lääkitys suun kautta mutta se turvallisuussyistä aloitetaan sen kuuden viikon kuluttua. Joissakin tapauksissa hoito on pistoshoitona tai ruiskeena.Operaatio on silloin tehty eri tavalla kun minulla. No,se nyt on pienin ongelmista,kumppania jonka kanssa sitä tiheään harrastaisi ei lähimaisemissa ole. Liikuntaa ja vähitellen kerroksittain lisääntyvää liikuntaa ja rasitusta voi lisätä. Kesäkuun 7 päivään mennessä hyvin maltillisesti. Isoin ja hankalin ongelma on lähiaikoina voimakas virtsankarkailu. Sen pitäisi loppua vähitellen ja muuttua hyvin satunnaiseksi Siihen on olemassa fysiatriset omakuntoutusohjelmat Jonka teimme fysioterapeutin kanssa. Nyt pari viikkoa hyvin varovaisesti käyttäen apuna myös mielikuvaharjoittelua mutta kuun  vaihteen jälkeen jo suuremmalla teholla ja nopeudella. Lisäten päivittäisiä kertoja. Olen päättänyt sen suorittaa ohjelman mukaisesti kunhan nyt sinne kuun vaihteeseen pääsen.  Aluksi hyvin kevyesti ja vain muutama kerta kerrallaan ettei ompeleet repeä rakon suulla. Tässä vaiheessa on käytössä vaipat.Osa miehistä joutuu käyttämään niitä 3-5 kuukautta ,suurin osa pääsee noin 2kk tilanteeseen jolloin ne eivät normaalielämässä ole välttämättömät. Onneksi ne ovat hyvin pitävät,tiiviit ja helppokäyttöiset. Ainoa ongelma että istuessa ne painavat kiveksiä epämukavasti.Sen sitten näkee kuinka kauan minä joudun käyttämään,pyrin siihen että jos sen kaksi kuukautta enintään. Mutta sen näyttää aika sekä motivoituminen lantion lihasten voimaharjoitteluun.

Muuten toipuminen on mennyt hyvin Nyt on kymmenen päivää leikkauksesta. Toki välillä tulee päivittäin väsymystunteita ja jonkinlaisia ajatuksia että jos joku alue jääkin kuntoutumatta. Ne ovat normaalia ajatuksia,jotkut tuntevat ne paljon rankemmin kun minä.Olen siinä mielessä onnekas että kaikki on tapahtunut aikataulussa. Kipuja ei ole kun tikkien kohdalla kun vaatteet painavat niitä. Tikkien sulaessa nekin jäävät pois toivottavasti. Kahteen otteeseen olen rasittanut itseäni yli voimien jolloin sekä tikkien että sisällä eturauhasen alueella on ollut epämukavia tuntemuksia. Luullut että olen vahvemmassa kunnossa kun  olenkaan.Yliarvioinut itseni.Naapuri on auttanut ihanasti kuljettamalla autollani sairaalamatkoilla. Kaverit on kyselleet miten sä pärjäät, tsemppijä on tullut paljon ja uskonnolliset yhteisöt ovat ottaneet minut rukouspiireihinsä mukaan. Olen kotona mutta niissä rukoillaan. Naisystäväni on jaksanut tukea ja tsempata. Olen voinut puhua hänelle hyvinkin aroista asioista. Henkinen tuki on ollut suurta. Nimenomaan olen huomannut koko prosessin aikana ennen leikkausta ja myös sen jälkeen että tieto ja tunne siitä että on ihminen jolle voi ottaa yhteyttä melkein milloin vain jos siltä tuntuu on epätoivon hetkien yli kantanut. Ihan joka huolesta ja paineesta olen yrittänyt olla rasittamatta. Mutta kun tämän urakan saan valmiiksi niin sen silloinkin tunnen. Valtavan kiitollisuuden. On hyvä että on myös ihmisiä jotka jarruttavat vauhtiani oikealla tavalla että tuollaisia itsensä yliarviontiriskejä ei tulisi. Yhden lääkkeen voi jättää tänään pois,Veritulppien estolääkitys on 7.6 asti.

Tänään hain puutarhalta kukan taimia parvekkeelle,Se oli juuri se rasitus jonka olisi pitänyt olla tekemättä. Siitä meinasi tulla ongelma.

Mutta nyt on monenlaisia kukkia parvekkeella odottamassa istuttamista. Sen näköjään täytyykin tehdä hyvin varovaisesti ja ajan kanssa. Jos kukat lähtee voimaan hyvin niin jo nyt on kauneutta ja tuoksua Joka kesä on ainakin heliotrooppi ja tuoksupielus kuuluneet parvekkeelleni. Nytkin ostin.  Osa on amppelikukkia, ainakin Japaninkello eli miljoonakukka ja lumihiutale. Jos ne saan kukoistamaan ne ovat aika myöhään kukkia täynnä. Fasun haen perjantaina ystäväni toivomuksesta kotiin niin hän kantaa sitä. Samalla  myös auttaa minua istutushommissa. Kun tänään muutaman kolmen ja puolen-neljän kilon pussien kantaminen  toi ongelmia niin 7 kilon Fasua saisi kantaa vasta kesäkuun alkupuolella

Ystäväni kanssa on yhteyttä pidetty paljon, hyvinkin syviä keskusteluja. Yhdistävät kokemukset syventävät vahvemmin kun mikään muu ystävyyttä. Niissä myös kokee aidot tunteet.Ne kantavat myös tulevaisuudessa

Tässä tämän illan kuulumiset. Pajulintu laulaa iltalauluaan ikkunan alla.Varisten kiihkeät keskustelut lähipuissa.Kyyhkysen huhuilu pitkin iltaa. Aiemmin illalla kun tuossa makailin käki kukkui Ulkona tosi lämpimän päivän jälkeen alkoi satamaan Tuuli toivottaa hyvää helatorstaita,myös teille kaikille.

 

 

Snellmannin päivänä

Lauantai 12.5.2012 klo 15:16

Viisi päivää leikkauksen jälkeen yllättävän hyvä henkinen kunto. Toivottavasti pysyykin. Aika monet ovat kertoneet jonkinlaisesta surumielisyydestä. Sekin on normaalia kuten tämä koko ajan ollut fiilis. Siihen kauheaan pelkoon ja ahdistukseen mikä oli ennen leikkausta kaksi viikkoa verrattuna tilanne on aivan toinen. Toki sitä ajattelee että kuinkahan kauan tätä elämää fyysisesti vähän rajoittavaa katetria pusseineen joutuu käyttämään. Ylihuomenna on röntgen ja monipoli-hoitokeskustelu Peijaksessa. Jos rakon kaulan iso leikkausarpi on saumautunut otetaan katetri pois. Jos ei sitten vielä viikon,enintään kaksi joutuu pitämään. Joutdun käyttämään aluksi voimakkaamman virtsaongelman vuoksi suojia.Niidenkin kohdalla vaihtelu tarpeesta on suuri. Minimissään noin juhannuksen etuaikaan ja hyvin harvinaisesti jotkut joutuu käyttämään loppuelämänsä.Toivottavasti ei kovin kauan,vaikka eiköhän noihin totu. Höyläysleikkauksen jälkeen ennakoitu aika oli kaksi kuukautta,selvisin kahdella viikolla.

Tämän hetken oikeastaan ainoa suuri ongelma on kipu vatsa jossa yhden vatsapeitteessä olevan tikin kohta painaa housunvyötärön kohdalta ja muutenkin  rasittaa istumista. Välillä on makailtava. Ulkona saa liikkua mutta en ole vielä paljon kulkenut. Joka päivä lisännnyt vähän ulkoiluaikaa.Muuten ylhäällä kyllä paljon päivän mittaan.

Juuri ennen juhannusta pitäisi olla lopputarkastus,silloin päättyy myös sairausloma. Jota tosin en ottanut, virallisesti eläkeläiselle siitä ei ole mitään hyötyä.Kela ei maksa päivärahaa. Rahaa kuluu sairaalakäynteihin,muuten kun on kotona sitä ei mene kun vuokraan ja laskuihin. Niihin kyllä liikaa..

Kun kevät on näin kaunis niin mieli hakee menoa ulos keväiseen luontoon. Nyt nautin siitä parvekkeelta. Kukkia katselen ympäristössä,istutan parvekekukat kunhan menee aikaa vielä viikon pari.Näköjään ihan oman kunnon mukaan on toimittava ,mitään aikoja ei voi tarkalleen asettaa.

Ystävieni kanssa oltu paljon yhteydessä.Ja sukulaisten. Naisystäväni tuki on kantanut myös  leikkauksen jälkeen. Ja täällä kotona saanut apua lähellä asuvilta. Henkinen kunto on yhtä tärkeä ,jos ei tärkeämpikin kun fyysinen.Ylihuomenna Peijaksessa fysiatri aloittaa lantiolihasten kuntoutustreenit jos katetrin voi poistaa ja röntgentutkimuksessa ei ilmene sitä estäviä asioita.

Itse ja kaikki muutkin ovat ihmetelleet sitä että niinkin vaativan ja elimistöä rasittavan leikkauksen jälkeen kun syöpäleikkaus passitetaan yksin asuva potilas kaksi vuorokauttaleikkauksen jälkeen kotiin. Osastolla samassa huoneessa olleet sitä jo ihmettelivät. Miespotilasta oli pidetty siellä tarkkailtavana kuusi vrk vaikka saman ajan hän olisi omienkin sanojen mukaan voinut olla kotona ja sieltä käsin käydä päivittäisessä alle tunnin tukimuksissa ja naispotilasta yhdeksän vrk. Tutkittiin tunti. Kovasti ihmettelivät että rankan leikkauksen käynyt laitetaan sitten vajaa 48 tuntia leikkauksesta kotiin.

Palaillaan ,nyt on jälleen laitettava lepoon hetkeksi aikaa.

Hiljakseen eteenpäin.

Torstai 10.5.2012 klo 13:26

Kolmas päivä leikkauksesta. Tajuntaan on oikeastaan tänään tullut että leikkausta ei enää tarvitse jännittää. Jos sitten ei tule jotain yllättäviä jälkikomplekaatioita.. En halua enkä jaksa pelätä niitä.Toivon ja uskon että kaikki menee hyvin.Se antaa voimaa.

Kunto ei ole hyvä.Paitsi ainakin nyt psyykkisellä puolella. Leikkaus epikriisin mukaan ollut haastellinen ,johtuen aiemmista operaatioista leikkausalueella. Onneksi ei tarvinnut poistaa imusolmukkeita. Lääkärien papereihin oli jossain vaiheessa tullut  numerot väärinpäin.Eli 3/4 olikin muuttunut 4/3. Leikkauksen suorittanut urologi oli vielä tarkistanut hänelle tulleen aineiston ja huomannut patologin lausunnon kohdalle tulleen virheen.

Leikkauksen jälkeen joka kesti 8.00 -11,20 olin vielä heräämössä tarkkailussa 16.00 asti.Mitään vakavia ongelmia ei ollut mutta jotain lieviä. Siksi normaalin tunnin-kahden sijasta pidempi tarkkailuaika.Sokeriarvot, verenpainen ja sydämen kova leposyke syynä.

Heti kun ne laski niin osastolle. Siellä neljän hengen huoneessa.jossa kaksi nais.ja kaksi meitä miespotilaita. Olin ainoa syöpäpotilas. Muilla muita sairauksia.Hoito oli hyvää. Hoitajat miellyttäviä. Koko ajan erittäin vahvoja lääkkeitä,ja usein. Siksikin tuli jonkinlaien harhakäsitys että näinkö tämä onkin kivutonta. Vuorokauden ,tasan jouduin makaamaan sängyssä. sitten jo ylös ja pieneen liikkumiseen.

Aikoivat kotiuttaa jo vuorokausi leikkauksen jälkeen mutta olin sitten vielä eiliseen.Nyt ajatellen olisi pitänyt jollakin keinoa pyytää jäämään. Voimakas lääkitys,kehon stressireaktio leikkauksesta ja robotin sisäänlaittamishaavat hyvin kipeät. Eilen ja tänäänkin ollut kipuja. Ei nyt oikein jaksa.Välissä lepäilen,sitten teen jotain muuta että ei vaan paikat jumittuisi.Katetrin kanssa totuttelua.

Kokonaisuutena kohtalainen tilanne.Naapuri auttoi eilen minua,kävi hakemassa lääkkeet apteekista. En millään enää jaksanut lähteä itse kun jo tulin taksilla. Ystäväni kävi laittamassa ruokaa ja siivoamassa huonettanikin. Henkisenä tukena olevan naisystäväni antama tuki on liikuttavan vahvaa ja lämmintä. Myös todella suuri joukko muita jotka ajatuksin mukana.

Nyt taas en jaksa enempää päivittää. Voimia teille tälle päivälle.

Kotona leikkauksesta

Keskiviikko 9.5.2012 klo 17:16

  Kotona tänään noin 13.40 vain kaksi päivää leikkauksesta  En jaksa nyt vielä päivittää sivua. Mutta leikkauksen laajuuteen ja kestoon,3.20 nähden voin kohtalaisesti. Palaan tarkemmin sivulle kun jaksan  Nauttikaa keväästä. Voikaa hyvin. 

Tunteesta toiseen

Sunnuntai 6.5.2012 klo 17:25

Puoli viikkoa on kulunut kun kirjoitin edellisen päivityksen.Kevään päiviä. Monenlaisia tunteita koskettavia  tapahtumia on tapahtunut. Kirjoitan tätä Pohjanmaan junassa matkalla kotiin. Takana keikka Ouluun. Siellä eilen ja tänään vuotuiset Henkisen kasvun päivät. En muista monennenko kerran mutta yli kymmenen kertaa olen siellä ollut. Itselle muodostunut perinne. Nytkin pidin luennon ja sitten otin asiakkaita vastaan. Kaikki ajat täyttyivät ja enemmänkin olisi runsaasti tullut väkeä. Messut ovat sopivan pienet mutta kuitenkin monipuoliset. Ystäviä henkisistä piireistä vuosien varrella siellä tapaa,niinkuin yleensä näillä messuilla.Niitä on ympäri Suomen näin kevät-ja kesäaikana useita viikonlopuissa. Tapaamiset ja myös asiakaskohtaamiset antavat itsellekin voimaa.

Viikonloppuni ehdoton kohokohta oli rakkaan elämässä kanssakulkevan ihmisen kohtaaminen. Pitkän tauon jälkeen tavata hänet ja tuntea samat sielujenyhteyden tunteet kun ennenkin. Kokea kuinka aika ja sen tuomat päivät ei ole muuttanut mitään ,ainakaan huonompaan suuntaan. Miten ei tarvita sanojakaan sieluntien samaksi matkaksi. Kulkea ajattomuudessa ajassa. Vaistota ja tuntea samassa messutilassa energia  jolle olen koittanut löytää sanoja mutta en löydä. Olla lähellä ja tuntea kaikki.Jakaa illan hetkiä yhdessä ravintolassa joka oli kuin matka Intiaan

Hotellikin oli ihan mukava.Huone tilava kahden hengen huone. Ikkuna auringonlaskun suuntaan Eilen satoi mutta toissa iltana katsoa purppurana laskevaa aurinkoa ,sen säteiden matkaa yön kuutamon valoon. Tuttu vakiohotelli ja sen tutut virkailijat Eilen illalla kävin saunassa joka huoneessa oli. Vielä kerran ennenkuin vasta noin kuukauden kuluttua käyn seuraavan kerran.

Torstai oli hyvin kaksien tunteiden päivä. Ystäväni syntymäpäivät, vein Fasun samalla hoitoon alustavasti kolmeksi viikoksi. Jättää se sinne kun lähdin kotiin. Onneksi jäi mielellään. Samalla juuri niin  suurten tunteiden ja koskettavien hetkien päivä kun ajattelin etukäteen . Iivanan maallisen tomumajan hautaus mereen. Kotirantaan, vain vajaa 100 metriä kotiparvekkeesta. Illan taivaan värien alla,sinisenä poutailtana . Kun yksikään ruohonkorsi ei liikkunut. Katsoa kuinka tomu ystäväni kaatamasta uurnasta laskeutui hiljaa kuin tähtipöly tyyneen merenpintaan ja kuinka se  levisi kuin enkeliharso osaksi merta. Ikuisen vapauden kauniita laineita.  Kuinka Iivana lähti kotiin. Sinne mistä elämänliekki kerran sai lämpönsä. Lähettikö Iivana sieltä missä hän nyt sieluna on osa enkeleitä siihen  ihmisenkelin . Sillä kun itkin lohduttomasti katsellen merta Iivanan lopullista  haihtumista täältä maailmasta ja valtavan ihania muistoja yhteisistä ajoista siihen pysähtyi rantabulevardia kulkeva nuori eestiläinen nainen. Hänen kanssaan keskustelu katoaivaisuudesta. Kuinka sielu ja  ihmisen ikuinen kiertokulku on loputon. Ja kissojen ,kaikkien Jumalan tänne luomien. Kuinka Iivanakin syntyy uudelleen  jollekin ystäväni tai minun läheiselle . Kuinka joskus vielä kun silitän venäjänsinistä kissanpentua silitänkin Iivanan sielua. Uskon johdatukseen että näin jutteli ja lohdutti aivan satunnainen ohikulkija espoolaisen kaupunginosan rantabulevardilla.

Enkeli on myös ystäväni  joka on tukenut minua monissa elämän vaikeissa käännöksissä ja nyt tässä syöpätaistelussani. Sillä sen mukaan koen miten ihminen on todella läsnä kun sitä aidosti läheinen tarvitsee. Ilman hänen läsnäoloaan ja aidon lähimmäisenrakkauden voimaansa olisin kadottanut monesti polkuni. Vaipunut suohon jonka silmäkkeessä ei ole pohjaa. Torstai-iltana hän joutui kuulemaan itkuisen purkauksen joka tuli multa suoraan sydämestä. Kun vaan osaisin olla hänelle myös kuulija kun hän elämässään tarvitsee tukea ja kuuntelijaa. Ne ovat todellisia rakkaudentekoja, olla vastavuoroisesti läsnä. Siinä torstaina vielä oli sekin että kävin viimeisen kerran ystäväni täällä Kirkkonummella asunnolla. Johon liittyy monet muistot. Avaimen vein illalla hänelle.

Tänään on vain ilta ja lyhyt yö aikaa kun menen syöpäleikkaukseen Peijas-Rekolan sairaalaan Onneksi viikonloppu on ollut hyvä ja täynnä tapahtumaa. Ystäväni kanssa ollaan hyvin tiiviisti oltu yhdessä, myös chatissa ja puhelimessa. Vaikka koitankin pitää tämän mielettömän pelon ja epävarmuuden mitä tapahtuu lähivuorokauden ja lähi vuorokausien aikana jonkinlaisessa paketissa niin nyt tuntuu niin hyvältä kun voi ajatuksiaan ja tunteitaan kuolemanpelon ja tähänastisen elämänsä ihmisenä menettämisen tuskassa kertoa . Ihmiselle joka on paljon osaavampi ja empaattisempi kun yksikään psykologi. Joka tuntee minut ja minä hänet. Erikoinen tunne. Kun katselen yhä keväisemmiksi muuttuvia maisemia junan ikkunasta. Kun aurinko paistaa ulkona. Pelkään näenkö enää huomenna tätä. Aurinkoa ja kevättä. Ja mitä on elämän väliverhon takana jos kaikki menee pieleen. Voinko tuntea rakkautta ihmiseen ja ihmisiin. Kuulla ja aistia kaiken täällä kauniin. Rakkaus on ikuinen. Kaikki missä elämä on on myös rakkaus. Muistot vaikka niiden toinen osapuoli olisi poiskin. Jos leikkaus onnistuu miten selvitä kivusta ja sen mukanaan ainakin aluksi tuomista vaikeuksista. Jos se onnistuu olen huomenna aika monissa letkuissa ja kuntoutus aloitettu heti heräämöstä tulon jälkeen. Tämän illan olen kuin pakkaseen jätetty kissanpentu joka etsii lämpöä Ollut jo jonkin aikaa. Onneksi ystäväni on tarjonnut sitä ovea mistä on päässyt lämpöön.

Palaan tälle palstalle jos kaikki menee hyvin itse loppuviikosta.Kun tiedän miten huolissaan teistä aidosti monet ovat kuinka leikkaus onnistui ja mikä on kuntoni saatte tämän blogin kommenteista lukea . Todellinen helmiystäväni on lupautunut kommenttina kertomaan sen Olen lähes ainoana häneen yhteydessä operaation jälkeen. Eli lukekaa maanantain jälkeen allaolevia  kommentteja . Toivottavasti kaikki menee hyvin ja palaan loppuviikosta itse taas sivulle. Hyvää viikkoa ja kiitos jokaiselle joka on jaksanut seurata ja seuraa  tätä blogia.

Jumalan siunausta matkaanne

 

 

Kukkia parvekkeelle

Keskiviikko 2.5.2012 klo 21:01

Olipa tänään kiireinen päivä. Aamulla jo nousin ylös ennen 9.00,heräilin 6.00 aikoihin. Aamukahvin ja ystävälleni aamuterveisten kännyllä jälkeen lähdin käymään diakonin luona. Keskusteltiin tunti. Tästä tilanteestani,, myöskin syöpään liittyvistä. Koskettava keskustelu. Sain jälleen ihan ruoka-apua tähän lähiviikkojenkin ruokatarpeeseen. Tuntui niin hyvältä. Huomenna kun on ruoanjakelupäivä käyn hakemassa pakstimeen ja jääkaappiin ruokaa,sekä kaupasta ostamassa. Myös sain apua tähän siivoamis-ym hommiin  kunnan tilapäisen kotipalvelun kautta Palvelun hoitaa yksityinen yritys. Tosin se kun on kunnan sosiaalitoimen tarjoamia palveluita ei ole aivan varma. Siinä taas joutuisi täyttämään sata paperia sitä ennen.Ainakaan ensimmäisille viikoille tuskin saa,millä mä ne paperit vien.  Sosiaalivirkailijan olisi pitänyt kertoa tästä mahdollisuudesta jo kun olen ollut sinne yhteydessä viime viikkojen aikana . Mutta eipä kertonut. Sen sijaan sain diakonilta puhelinnumeron jonne huomenna soitan. 10 e kerta se maksaa mutta ehkä siivousapua tarvitsen 2-3 kertaa kuukauden aikana. Ja helposti pilaantuvia ruokatarvikkeita ei voi edes pakastimeen hamstrata paljon eteenpäin. Niitä jos kantaisivat. Muu ruokahuolto on nyt taattu jonkin aikaa. Nostan hattua kirkon tarjoamille palveluille muutenkin. Myös hengellistä apua olisi tarjolla. Kirkko pitää yhteiskunnassa apua tarvitsevista huolta. Kukaan muu ei virallisista tahoista.

Terveysasemalta kävin hakemassa hoidossani leikkauksen jälkeen välttämättömiä tarvikkeita ja hakemassa kissalle pellettejä 40 kg säkin .Tosiedulliseen hintaan verrattuna päivittäistavaraliikkeiden hintatasoon. Siinä on Fasulle vessatarvikkeita koko toukokuuksi ja varmaan jää ylikin. Entistäkin on.  Orvokkiamppelin ostin ja melkein 20 orvokkia. Ne juuri äsken istutinkin.Sain edullisesti Säästöpörssistä.

Asiakkaita on ollut aivan mukavasti tänään.Sekä puhelimen kautta että myös ihan fyysisestikin. Oli mukava tehdä työtä. Ja aina se on mukavinta kun kasvokkain tekee. Puhelinennustukset ei ole kovin helppoja tehdä.Niitäkin  vähitellen oppinut tekemään.

Eikä kiire tähän lopunut. Huomenna se jatkuu yhtä tiiviinä. Aamulla on heti verikoe terveyskeskuksessa liittyen näihin syöpäleikkauksen taustatutkimuksiin. Päivä on toiminnallinen. Illalla tulee olemaan erittäin herkkä ja koskettava  hetki kun Iivanan maallisen kehon muistot lasketaan mereen kotirantaan.  Vajaan 100 m päähän kotiparvekkeesta. Samalla jätän Fazerin i hoitoon samaan paikkaan kun  ennenkin,alustavasti 3 viikoksi. On  hetkiä jolloin kyyneleet on varmaan suolaiset ja kipeät. Iivanan hautauksen kohdalla myös onnelliset ja kipeät. Mutta näistä sitten huomenillalla jos ehdin kirjoittamaan enemmän.Pitäisi ehtiä sillä seuraavan kirjoituksen saattaa kirjoittaa ystäväni leikkauspäivän iltana tai tiistaina kommenttina päivitykseen. Pysytte ajan tasalla kuinka mun kävi leikkauksessa. Jos otan koneen mukaan Ouluun niin  vielä sitä ennen päivitän blogin.

Jaksakaa ja iloitkaa jokaisesta elämän hetkestä. Elämä on lahja.

 

Tänään vielä jos ehtisi ja ehdinkin ystäväni kanssa soittamaan /kirjoittamaan. Puoliyöltä nukkumaan.

Vappuvalossa

Tiistai 1.5.2012 klo 14:55

Oikein hienoa vappua kaikille  jotka aukaisivat tämän sivun. Kuukausi on vaihtunut. Vappu on siirtänyt toukokuulle ajan rattaan joka pian on pyörähdyksensä puolivälissä. Jokainen päivä kasvattaa kevättä ja kesä on aivan tuossa noin.Koko viikonvaihde ja nyt tämä alkuviikko on ollut todella upeaa säätä. Silmissä näkee joka aamu ja ilta uutta valoa. Millään ei malttaisi olla sisällä.ainakaan näin päiväsaikaan. Eilen illalla itse asiassa vasta 22.00 jälkeen laitoin valot lamppuun. Silloin vielä näki hyvin kirjoittaa vaikka hämärtyikin. Kun tästä nopeasti illat valoisammaksi muuttuu eikä enää ole eroa päivällä ja yöllä niin silloin voi nauttia luonnon valosta. Tämä toukokuun alku on vielä öisin pimeämpää,mutta pimeän vierailu maapallolla,on lyhyempi. Vaikka joskus syksyn sumuisisna sadepäivinä ajatteleekin että olisipa ihana asua jossain muualla niin nämä keväät ja kesät sekä vielä keskitalvetkin korvaa moninkertaisesti ne päivät. Täältä ei toivo minnekään pois silloin,paremminkin on  hiljainen pyyntö että saisi tämän kaiken kevään ja kesän kauneuden kokea vielä monta kertaa. Nyt kun vielä on oppinut entistä tarkemmin ja herkemmin näkemään ja kuulemaan kuinka pienestä muodostuu kauneus Kuinka joku lehmuksen oksan kärjen muoto on Jumalan suuri luomistyö. Kuinka Luojan sivellin on maalannut sen muodon Ainahan sen on nähnyt,mutta ei näin tarkkaan ja varsinkaan sen sanoma ei ole auennut näin. Nytkin  sen kokee aika vahvasti,juuri nyt.

Tänään olen ollut kolme tuntia torilla tarjoilemassa simaa ,kahvia ja niiden lisänä olevia tarjoiluja . Myös vohveleita oli  ja kaiken tarjosi ilmaiseksi ihmisille edustamani puolue, Vasemmistoliitto. Sen sitoutumattona ehdokaana myös osallistun ensi syksyn vaaleihin. Valtuustoon en tule pääsemään mutta jos joitakin ääniä saisi. Se riittää minulle ja päästä johonkin  lautakuntaan.Aina kun näitä toritelttoja on niin talkoissa siellä käyn. Tykkään jutella ihmisten kanssa ja tarjota mukavia hetkiä Talkooväestä on huutava pula kun on pieni puolue.  Vakiojengihän siellä on .Tänäänkin oli oikein kiire kun kahvia lisukkeineen meni kaupaksi niin paljon. Ilmapalloilla ja vohveleilla oli myös kova kysyntä. Niitä tarjoili runsaslukuisalle vappukansalle talkooporukan muut jäsenet.

Vielä jossakin vaiheessa ennen iltaa käyn ajelemassa Linlåssa. Voi olla että kävelen saarella pidemmänkin aikaa,saa nähdä nyt kuinka ehtii. Sinne ei kuitenkaan pääse kun tämän kuun lopussa seuraavan kerran.Toki meren rantaan ajamaan mutta ei saaren maisemiin. Mutta jos tuossa helluntaina,27 päivä. Silloin on kulunut leikkauksesta 20 päivää. Voi olla liian tiukka tavoite,mutta että jaksaa tämän syöpähoidon kanssa niin jotain tavoitteita ja päämääriä on itselleen asettettava.

Eilisen illankin vietin aivan kotona. Kävin autolla tuossa 2km päässä keskustassa mutta kyllä oli hiljaista. Vain tosi harva oli liikenteessä. Kissan kanssa tässä kumpikin omassa oloissaan olimme. Kissasta en tiedä mutta itse ajattelin monia asioita. Niin erilaiset fiilikset vaihtuivat ja nopeaan rytmiin. Kun muina aattoina on jossain ottanut vappua vastaan,usein kosteissa merkeissä, niin nyt oli sitten aivan erilainen aatto. Mielestäni parempi. Toki tuossa talvella suunnitteli mielessään sellaista aivan erilaista vappua mutta ei ne aina suunnitelmat toteudu. Esim sitä että syöpäleikkausta edeltävä viikko ajoittuu juuri vapun tienoille. Paljon sisältörikkaampi aaton keskustelu oli naisystäväni kanssa. Rikas, ajatuksia ja tuntoja herättävä. Myös tästä syöpäleikkauksen odotustunnelmista.Mietin yöllä kun laitoin nukkumaan että kuinka paljon arvokkaampaa on sellaiset illat kun  jossain vapun hulinoissa sekoilut.  Päästä aidosti keskustelussa toisen ihmisen kanssa yhteyteen. Saada helmiä siitä. Ja toivottavasti itsekin jotain tarjota naisystävälleen. Se on aitoa vuorovaikutusta  jossa elämän tärkeät asiat ovat esillä, jossa pääsee toiseen ihmiseen lähelle.

Tästä loppuviikosta tulee oikein hulabaloo viikko siksi että ennen perjantai-iltapäivää on tehtävä kaikki mitä pitää ennen leikkausta ja sen jälkeen vielä kuukauden tehtävä. Kun riittäisi nyt aika. Perjantai-iltapäivänä lähden Ouluun työkeikalle. Pitämään sen luennon.Majoitun hotellissa kahtena yönä. Toivottavasti saan asiakkaitakin lauantaiksi ja muutaman vielä sunnuntaiaamupäiväksikin. Luennossa menee lauantaina tunti aikaa. Sunnuntaina on lähdettävä tänne kotiin sitten jo 14.30 junassa. Sillä leikkaukseen valmistautumisen kannalta on paras olla kotona jo siinä 21.30 jälkeen . Ehtii hyvin varhaiseen aamuheräämiseen valmistautumaan. Täältä on lähdettävä jo ennen kuutta aamulla  koska sairaalassa  täytyy olla 7.00. Siellä heti sitten omat vaatteet vaihtaa sairaalavaatteisiin ja  leikkauksen esilääkitys. Leikkauksen pitäisi olla 8.00. Kun vielä käyn suihkussa niin luulen että maanantaina känny herättää jo siinä viiden aikaan . Leikkaus tulee kestämään 3 tuntia,jos kaikki menee suunnitellusti. Eli siinä sitten ehtii nukkumaan ainakin sen ajan. Ja se on kuulemma täysianestesia. Olisin mielelläni ottanut myöhemmän,iltapäiväleikkauksen niin olisi voinut lähteä myöhemmin kotoa. Toisaalta myös aivan tajuttomassa pelossa mikä varmaan silloin on olisi joutunut olemaan pidempään. Kun nyt jo on nämä tuntemukset niin ei voi kun kuvitella miltä tuntuu viikonlopussa ja varsinkin sen yksinäisinä hetkinä. Onneksi on ne messut joissa on oltava ammattirooli päällä ja vaan keskityttävä hommaan. Onneksi on ihmisiä ympärillä. Mietin jo koko Oulun homman peruutustakin muutamana päivänä mutta nyt olen tullut päätökseen että parempi ehkä näin. Jos täällä on yksin kotona ,Fasunkin vien torstai-iltana  hoitoon vakiopaikkaansa ,niin siinä pian vintti sumenisi.Fasu on siellä tarvittavan ajan. Olen varautunut 3 viikkoon mutta jos nyt eilen saamani aikataulut kuntoutumisesta yhtäänkään on oikeat niin ehkä 2 viikkoa tai tuskin alle. Hyvin paljon sanelee se jos katetrin pystyy poistamaan 1vk kuluttua niinkuin se normaalitapauksissa on se aikaistaa myös Fasun kotiin hakua.

Eilen sain uskoa nukutuksen turvallisuudesta ja siitä että omilla fysiatrisilla kuntoutumisharjoituksilla voi vaikuttaa aika paljon jälkioireiden vähenemiseen ja niiden kestoaikaan. Osaan jälkioireita löytyy lääkkeet joita voi käyttää muutaman viikon kuluttua.kesäkuu alussa. Se on lähes välttämätöntä sekä urologin ,sairaanhoitajan että etenkin fysiatrin mukaan että ei missään nimessä jää makaamaan sänkyyn eikä istumaan paikalleen vaan kunnon kohentumiseksi oltava liikkeellä. En ihan täysinusko niin nopeaan aikatauluun mutta aion yrittää toimia annettujen ohjeiden mukaan. Toki operaatioon liittyy riskejä,kyse  on kuitenkin suuresta leikkauksesta. Kaikkia mahdollisesti olevia riskejä en pyri ajattelemaan. Siirrän ne taka-alalle.Jos vaan pystyn.

Huonoin tieto oli eilen patologin tuorein lausunto syövän agressiivisesta leviämisestä lyhyenä aikana. Kohtaamani urologi tyynnytteli että me tiedetään se todellinen tilanne ensi maanantaina. Jos kuitenkin nykyinen tieto pitää paikkansa niin sitten onkin huonompi juttu. Itse eturauhassyöpä pystytään hoitamaan mutta jos se on levinnyt ,sitä en kertakaikkiaan pysty ajattelemaan. Se on asia jota mieli nyt kieltäytyy käsittelemästä. Jumalalle olen lähettänyt yhden elämäni suurimmista hätähuudoista että älä anna olla sen totta. Vastauksen viikon kuluttua tiedän. En oikein jaksa lämpimästi ajatella nyt sitä että kohtuuttomasti ne pitää jonossa. Nytkin jo syyskuu näytti että syöpäarvot ovat nousussa. Seuraava ylimääräine kontrolli oli enne joulua. Tammikuun 16 päivä todettiin tilanteen huolestattavuus. Hoitosuunnitelmaan joutui odottamaan maaliskuun 12  ja sitten vasta maalis-huhtikuun vaihteessa pääsin jonoon. Syy näihin jonoihin on HUSin alueella se että väkeä on valtavasti. Leikkauksia tekee esim eturauhassyövissä neljä- viisi lääkäriä. Eli säästöohjelmien järkyttävän katkeraa tulosta tämäkin.

Nykyinen lääketiede on todella  luotettava.Uskon lääkärien ja muiden hoitajien ammattitaitoon. Sitä en epäile. Tein mielestäni ihan oikean ratkaisun kun kieltäydyin kaikista vaihtoehtotuotteista ja vaihtoehtohoidoista. Niistä on moneen asiaan korvaamaton apu mutta ei esim syöpään.Leikkauksen jälkeenkin on mahdollisuus saada kuulemma kuntoutushoitoa fysiatrian, seksuaaliterapian, uroterapian ja myös hengellisten keskusteluyhteyksien kautta. Homma ei lopu leikkaukseen jos tarve vaatii. Oireisiin joita joka tapauksessa jää urologisestikin mittavan leikkauksen jälkeen on lääkkeet 

Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä henkistä läsnäoloa,vierellä kulkemista ja tukea jota saan naisystävältäni. Kun on ihminen johon luottaa ja uskaltaa kertoa kipeimmistäkin asioista. Joka ymmärtää ja on aidosti ihminen hetkissä rinnalla. Kun sanojen tuen lisäksi tuntee myös sisällään henkisen tuen sitä ei korvaa mikään. Olen usein viime päivien aikana miettinyt miten suuremmoisen hyvä on Luoja ollut kun tämän ystävän antoi rinnalle elämään kokemuksia läpi. Sitten se  muu tuki ulkopuolelta vielä on mukana niin hyvin suuren lämmön, väittämisen ja kannattamisen voiman  olen kokenut. Sillä paraskaan lääketieteellinen hoito ei korvaa sydänten voimaa joka tuo mielenrauhan. Siinä eilen kun 6 tuntia odotteli konsultointiaikaa eri asiantuntijoille niin ehti aika paljon keskustelemaan odotustilassa olevien ihmisten kanssa ja kuunnella muidenkin keskusteluja. Kaikista huokui sama  ajatus. Että joku antaisi jaksamista. Koitan olla liikaa rasittamatta ystäviäni tällä tilanteella. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat elämän mukavat mutta myös kipeät asiat. Ne asiat joihin uskon itsekin löytyvän vastauksen pyrin selvittämään itse. Mutta on asioita joissa en yksin selviä. Vaikka ei se ole kivaa tunnustaa itselleen eikä toisille että on vaan asioita joita tunteella ja älyllä ei ratkaise  tämänkin syöpäjutun kohdalla on se asia katsottava myös kasvoihin asiaa.

Huomenna on ainakin aamulla heti minulla neuvottelu diakonin kanssa täällä Kirkkonummella liittyen ruoka-ja raha-avustusasiaan ja myös mahdolliseen tarvittavaan fyysiseen apuun. On asiakkaita ,ainakin kaksi ja myös terveyskeskuksessa käyn hankkimassa leikkauksen jälkeiseksi ajaksi tarvikkeita. Myös muita tehtäviä on edessä ja lisää torstaina. Toisaalta hyvä että ajatusten on oltava keskittyneenä muuhunkin kun leikkaukseen ja sen jälkeiseen aikaan. Kun ehtisi vaan kaikki tekemään. Se ainakin tuli sekä fysioterapeutilta että sairaanhoitajalta että kuukauteen ei yli 2kg nostoja ja kantamisia. Se vaikeuttaa todella paljon kaikkea arjessa. Muutakin kun kaupassa käyntiä.

Toivotan teille hyvää toukokuun alkua.

 

Orvokkien aikaan,

Sunnuntai 29.4.2012 klo 21:03

Otsikko tuli mieleeni kun  tänään kävin kaupassa ja Kesäpiha oli avattu. Muiden kesän kukkataimien ja pensaiden lisäksi oli paljon puutarhatarvikkeita Innolla ihmiset  ostivat kukan taimia,vapuksi pihalle ja parvekkeelle . Vielä en ostanut,ei ollut rahaa mukana. Tosi tiukanaikataulun ensiviikolla jos ehtisi ostamaan edes 20 tainta nyt alkuun tuohon parvekkeelle. Koska niitä pitää  hoivata ostamisen jälkeen varsinkin ennen kuin juurtuvat kunnolla niin  montaa en osta vielä,sitten kesämmällä,noin kuukauden kuluttua. Sillä niiden kastelu ja muukin hoitaminen voisi leikkauksen jälkeisen  parin viikon ajan olla sekin liian raskasta. Sitä nimittäin on varoittaneet leikatut miehet että heidän elämäänsä liittyvät naisetkin että sitten Olli muistat varovaisuuden,senkin jälkeen kun  tuntuu että tuntuu vähemmän. Mutta kyllä jotain elävää silmän ruokaa tarvitsee niihin päiviin varsinkin kun täällä on aika sumpussa. Onhan kukilla ja kasveilla yleensäkin tutkitustikin toipumista elvyttävä vaikutus Kuten lemmikkieläimilläkin.

Tänäänkin ollut aivan upea sää.Aurinkoa ja kevään tunnetta. Aivan ihanaa säätä ,mielessä tuntunut kevään uuden elämän synty. Vaikka näitä keväitä on  kokenut tosi paljon niin aina  sen talven kuoleman voitto maaäidin kohdusta on yhtä sykähdyttävä. Iltojen valo,kukat, joka päivä lisääntyvä vihreys. Tänä keväänä vielä vahvemmin.

Huomenna on herätys jo ennen puoli seitsemää ,muutaman tunnin kuluttua. Sitten lähtö syöpäleikkausta edeltävään neuvotteluun Pari koetta ja keskusteluja ,kahden tai kolmen lääkärin kanssa ja sairaanhoitajan.  Niissä käydään läpi viikon kuluttua maanantaina olevan leikkauksen kannalta oleelliset asiat. En yhtään tiedä mitä muuta Tehtyjen kokeiden tulokset ainakin saa tietää. Nyt on muutaman päivän pelottanut oikein todella. Tiedän todella mitä pelko on. Järki sanoo että kaikki menee hyvin mutta tunteet ja alitajunta syöttää pelkoa.  Onneksi  todella hyvä, lämmin ja empaattinen ystäväni on tukena tässä sairaus-ja leikkaushoidon läpikäymisessä. Häneltä sain tämän illankin keskustelussa  aivan valtavasti uskoa ja tukea. Sillä sen kaiken läpikäynyt ja selvinnyt  vain tietää mitä tuntemuksia on ennen  leikkausta ja mitä tämä tauti tuo mieleen. Yhdessä me päästään tämäkin matka läpi. Olen huomannut jo aiemminkin mutta etenkin  viime päivien aikana ja varsinkin tänään  että vaikka tekisi mitä on mielessä ajatus että entä jos mä en selviä. Keskustelu auttoi tosi paljon.

Huomenna on vappuaatto. Hyvin erilainen kun koskaan ennen.Simaa ja tippaleipiä hankin vappupäiväksi mutta muuten huominen on erilainen  vappuaatto.En edes muista koska on ollut niin että vappuhumuun en olisi käynyt tutustumassa ja ottanut kuohuviiniä vapun kunniaksi. Nyt ei kumpaakaan tule tapahtumaan Tässä on muutakin,tärkeämpää kun vappujuhlinta.

Mutta teille toivotan poksahtavia korkkeja , keveitä ilmapalloja  ja muistakaa nauttia simaa säädyllisesti 

Lämmössä lauantain.

Lauantai 28.4.2012 klo 19:41

Neljä päivää on kulunut viimeisimmästä käynnistä tällä palstallani.Päiviä joissa on tapahtumia ollut paljon. Jotenkin vaan en ole tätä päivittänyt,syitäkin siihen on. Ennen kuin siirryn kronologiseen purkuun näiden päivien aikana niin tässä ihmettelen facebookin aivan ihmeellisiä ilmoituksia.. Viestiä jolla ei tunnu olevan mitään järkeä todellisuuden kanssa. Muutenkin koko facebookista on tullut aivan ihmeellinen sekamelska tekniikkansa puolesta. Vanha tuttu facebook on aina vain muuttumassa. Mutta nämä tämänkaltaiset facebookin välittämät ylläpitoviestit on aivan käsittämättömiä. Ainakaan mitään järkevää perustetta käsittääkseni ei siihen ole. Tätä tässä ällistelen ja koetan selvitellä kun olen tämän kirjoittanut. Siellä keskiviikon jälkeen muutenkin käynyt aika vähän. Tilan päivittämässä ja joskus laittamassa jonkun youtuben laulun. Parina yönä ja iltamyöhällä keskusteluissa. On  niin valtavan yksinäistä  etenkin illoin ja öisin että sieltä löytyy aina joku kaveri vaihtamaan ajatuksia. Yksinäiset saavat illan,iltayön ja viime yönä aamuyönkin tunnit kulumaan. Varmaan tänäkin iltana sinne menen, on jotenkin aika tarkoituksetonta nämä yksinäiset hetket. Ajatuksissa ja tunnoissa monia asioita.Sekä pohjattoman yksinäisiä että vähän paremmin meneviä Mutta tiistai-illan jälkeen facebookikaan ei ole kuten ennen,jotenkin tyhjempi..

Ajatukset,levottomat ja huolestuneetkin liikkuvat jo ylihuomisessa .Liikkuneet eilen ja tänään turhankin harhailevina ja osin pelokkaanakin. Mutta niille ei ole kuulijaa,ei niistä voi kertoa kenelle vaan vaikka avoimesti muuten kerronkin syövästäni ja sen hoidosta. Silloin,maanantaina,vapunaattona on 5 tunnin päivä Peijas-Rekolan sairaalassa . Silloin selvitellään ja käydään läpi runsaan viikon kuluttua oleva syöpäleikkaus. Että osaisin kysyä oikeita ,tärkeitä kysymyksiä ja valmistautua muutenkin tärkeään päivään. Sillä siitä riippuu moni asia tulevaisuudessa.Tässä ihan pian ja myöhemminkin. Leikkauspäivä on sitten leikkausta. Nyt kyllä on kaivannut ja varmaan huomenna näitä kahta päivää vielä enemmän tukea,kokeneiden korvaa ja asiantuntemusta. En ole osannut päiväajatuksissakaan ajatella etukäteen miten stressaavat ja monenlaiset asiat kiertää kehää. Ja vastaukset kuulee maanantaina. Mutta jätänkö minä jotain oleellisen tärkeää huomioimatta. Tsemppiä ja voimia sekä sydämiä ja hymyileviä hymiöitä onneksi saan tosi paljon varmaan Mutta tässä viikonlopussa ja myös huomenna tarvitsisi myös toisenlaista henkistä tukea.Vaikka kaikki yllämainittu on tärkeää sekin. Nyt tosin pyörin näiden ajatusten keskellä aika yksin.

Eilen oli vaalipalaveri jossa luotiin suuntaviittoja syksyn kunnallisvaaleihin Olen niissä  ehdokkaana ,saman puolueen sitoutumattona  kun neljä vuotta sittenkin.Jos tämä syöpäasia menisi edes sillä tavalla hyvin että olisi jo heinäkuulla kunnossa  niin hyvä.Pitäisi kyllä olla,jo  juhannuksen aikaan kohtalaisenkin hyvässä. Mutta kun mistään ei tiedä varmaan. Mulla piti olla tässä hommassa henkinen tuki,keskustelun kautta purkautuva mutta kaksi -kolme viikkoa ja lähipäivät on senkin mielestäni muuttaneet aivan toiseksi. Varmaan sellainen sydämen tuki onkin kyllä. Mutta nyt kun kaikki on ovella todella on kuin tyhjän päällä. Vain ajatukset ja tunteet jotka operaatioon ja tähän viimeiseen viikkoon sinne eivät ole turvallisen mukavia. Jos tässä kuitenkin selviäisi. En tiedä.

Lopetin keskiviikkoaamuna myös henkimaailmassa kokemisen ja näkymättömien kanssa olevan yhteyksien itse ja muille välittämisen. Tiistai-illan,iltayön ja keskiviikkoaamun aikana kypsyin ajatukseen. Se ei ollut missään mielessä kevyt ajatus lopettaa. Jo hyvin nuoresta pojasta on henkimaailma kiinnostanut ja sen  sisällä liikkunut. Rippikouluiästä varsinkin ja siitä on ensi keväänä 50 vuotta mutta jo lapsena koin uskon näkymättömään maailmaan. Nyt sen yhteyden lopetin . En viitsi avata tässä niitä syitä koska niihin liittyy hyvin läheisesti muitakin ihmisiä. Mutta muutakaan mahdollisuutta en enää nähnyt. Siitä on todella tyhjä olo.Äärimmäisen surullinenkin. Uhrautua suurelta osin muiden vuoksi on aika suuri uhraus.Kaikessa on yö takana. Suljin porttini. Keskityn nyt  ihan reaalimaailmaan.Toki edelleen ennustan,toimin myös psykometrikkona ja myös tulen olemaan selvittelemässä entisten elämien yhteyksiä ja merkityksiä ihmisten maailmassa. Ne eivät mikään ole henkimaailmanm hommia vaan niissä toimii hyvinkin todellisen maailman keskellä. Tosin olen pettynyt aika pohjattomasti entisten elämien tämän maailman yhteyksiin ihmisten kesken joilla on syvä ja tärkeä,ainutkertainen menneisyys entisten elämien kautta. Onko nekin vain harhaa jotka tämä elämä vie.

Tässä soitellut ja jutellut yhden henkisen alueen tosi hyvän ystävän kanssa näiden viime viikkojen mutta myös menneiden kuukausien tapahtumista. On saanut avautua, tyhjentää ämpäriään. Ja saanut ,viimeksi tänään, todella paljon tietoa ja sitä kautta voinut avata ovia kuitenkin hyvin valoisaan kesään ja aikaan sen jälkeen. Monella alalla. Kun jotenkin nyt sinne klaaraisi,mutta eiköhän. Kokenut,tuttu auttaja pystyy hahmottamaan tilanteet kuitenkin positiivisen kuvan kautta. Ja antamaan arjenkin vinkkejä. Juuri nyt en pysty enkä haluakaan mitään kovin henkimaailman asioita kohtaamaan. Se tässä onkin melkein ainut asia joka menee voimia antaen eteenpäin. Ystävän tsemppi.

Työelämässä on muutaman viime päivän aikana tullut soittoja ja toissa päivänä ihan hyvä työkeikka tampereelle. Normaalisti tähän aikaan vuodesta niitä olisi noin 30 takana,nyt oli vuoden kuudes.Se kertoo aika paljon enemmän kun sanat. Mutta kyllä tuntui hyvältä. Siinä junassa istuessa takaisin päin tuli mieleen että olen kokenut aika paljon enemmän kun joskus keskikesällä,parhaimmassa tapauksessa jo kesäkuun lopussa taas keikan teen.Heinäkuulla on tiedossa monia mielenkiintoisia tapahtumia .Joihinkin niistä menen ja tänään kuulin ystävältäni että heinäkuun lopussa on tulossa yksi tapahtuma lisää. Tarkoitus niihin mennä jos ja ainakin ennakkolaskelmien mukaan kunto kestää..

Tänään saunassa kävin. Jos messutapahtuma onnistuu mennä Ouluun niin ensi lauantain olen siellä,sunnuntaina piti olla mutta voi olla että maanantain leikkauksen vuoksi jo lauantaina joutuu lähtemään pois. Senkin ratkaisee ylihuomisen palaveri. Lauantaina ole lupautunut hoitamaan yhden luennon ja yritän muun ajan tehdä ennustuksia. Seuraava lauantaisauna ainakin tässä talon saunassa on touko-kesäkuun vaihteessa vasta. Fasun kanssa vietetään viikonloppua nyt kuten melkein aina mutta ensi torstaina vien Fasun illalla ystäväni luokse hoitoon ainakin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ,mahdollisesti kolme. Eli entistä yksinäisempiä päiviä ja iltoja on tiedossa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Varmaan joku käy kaupassa jos tarvitsee. Käyn täyttämässä vielä pakastimen ja jääkaapin ennen leikkausta. Ehkä se henkinen tuki leikkauksen jälkeisinä päivinä ja viikkoina toimii myös. Keskustelu,sekin on tosi tärkeää. Monien syövän kokeneiden mielestä tärkeintä.. Sen sitten näkee .Ensi viikolla ja lähiviikkoina. Sen puuttumista pelkään eniten nyt.Fyysistä apua saan varmaan naapureiltakin ja myös kirkon diakonia-apu tarvittaessa. Sekä ystäväni joka kuitenkin viikonlopulla ehtii työltään täällä käymään.

Eilen tuli vuokrankorotuslaput. Heinäkuun alusta nousee vuokra 36 euroa kuukausi. Onneksi ehtii hoitamaan Kelan kanssa asiansa kesäkuullakin. Nämä hinnat alkavat olla kyllä kaiken kipurajan yli. Kun ottaa huomioon  tämän asuntojen varustetason ja kunnon.

Yksi näiden päivien suuri hyvä asia on ystäväni kokema tunne lähteä auttajan tielle johon hänet on syntymässä luotu. Siitä olen sydämestäni onnellinen ja kiitollinen. Niillä saaduilla lahjoilla olisi ollut suorastaan väärin olla käyttämättä niitä ihmisten pyyteettömään palvelimeseen.  Sillä Jumala ei armolahjojaan anna turhaan  eikä elämän pelko saa niitä lannistaa. Tunnen että niin moni saa jatkoaikaa elämään ja uuden mahdollisuuden hänen hoitajan sydämensä ja parantajan enkelisielunsa kanssa . Kun pelkäämättä sitä tekee. Ja nöyrin kiitollisin sydämin ja tiedän että niin tapahtuu . Myös minulla on rooli kulkea tukena ja kuuntelijana mukana,Viimeksi tänään  senkin kuulin.

Toivotan teille mukavaa ja rakkaussisältöistä viikonlopun jatkoa. Nauttikaa keväästä joka ainakin täällä etelässä on lämmin,aurinkoinen ja kaunis.

 

 

 

Kevätsadetta

Tiistai 24.4.2012 klo 16:40

Toissa päivänä kun kirjoitin tälle palstalle niin oli todellinen kevätkuuman ilma.Aivan kuin kesällä konsanaan. Sitten eilen oli jo viileämpää ja tänään satoi osan päivästä vettä. Ei mitään kylmää vaan ihanan raikasta kevätsadetta.Muutaman päivän puhallellut kevättuuli on tänään ollut  hyvin hiljaista henkäilyä.Tosin sisältä katsellut säätä. Auton renkaat olisin vaihtanut kesärenkaisiin mutta rengasliike ei suostunut vaihtamaan.Ne olivat "sakkorenkaat" ,kulutuspinta lähes kokonaan pois. Uudet renkaat tähän rahatilanteeseen olisivat olleet niin kalliit että en pystynyt ostamaan niitä. Onneksi yhdeltä korjaamon työntekijältä saan ostettua vielä runsaasti kulutuspintaa sisältävät renkaat.Koko neljän renkaan paketti vain 60 euroa. Niillä ajaa paljon  vielä. Ensi kesänä voi tulla ajettua ainakin nyt kevätpuolella vähemmän. Saa nähdä miten leikkauksen jälkeen pääsee sinniteltyä ajelemaan.

Tämän päivän aika pitkälle muuten olen istunut facebookissa  ja ystäväni kanssa kirjoiteltu ajatuksia ja mielipiteitä elämästä. kuten hyvässä keskustelussa on mielipiteet ja tunteet keskustelussa olleet moninaiset. On oikein ilo keskustella vakavistakin aiheista kun toisen tietokoneen näppäimiä  käyttää taitava ,keskustelutaidot omaava ihminen.Puhelua tai kasvokkain kohtaamista se ei aivan kyllä vastaa. Chatin ongelma on aina jokaisen kanssa keskustelussa ei  omat eikä kumppanin taidot mutta koneen kautta tapahtuva rytmitys. Joku tärkeä asia voi jäädä  rekistöimättä nopean rytmin vuoksi. Tässä vasta muutama vuosi sitten opettelin koko chat-tekniikan käytön. Yhdeltä kaverilta sain silloin hyvän vinkin että kannattaa välissä käydä koko ketju läpi niin sitten ei niitä väliin huomioimatta jääneitä kommentteja tule.

Kahdelle asiakkaalle puhelimen kautta ennustellut lyhyet enustukset. Näköjään noita enkelikortteja ,intiaanitarotteja ja riimuja on oppinut käyttämäänkin. Niin helppo ja ainutkertainen mikään muu menetelmä ei ole kun kädenviivat. Erilaisia tulkintalinjoja jää näkijän intuition varaan liikaa.Teen hommaa edullisemmin kun kädestä katsomista. Ja huomattavasti maksullisia linjoja edullisemmin,vain murto-osalla niiden taksoista. Aina myös etukäteen ennustusaikaa varaavalle soittajalle sanon että tämä ei ole sitten niin luotettava kun kädestä katsominen. Se on mielestäni rehellistä asiakasta kohtaan . Saa sitten itse valita ottaako ennustuksen vai ei. Noilla taksoilla yleensä ottaa.Itselleen ja aivan läheiselle kun lähes mahdoton nähdä mitään niin käyn seuraavan kerran lauantaina kanavoinnissa tutun tulkitsijan luona Espoossa ,. Tällä kertaa on oikeaa asiaakin paljon mielen päällä.Monelta muultakin kun työ/raha-asiain alueelta.

Eilen kävin syöpäleikkaukseen liittyvissä verikokeissa  ,sydänfilmissä ja virtsanäytteessä terveysksekuksessa. Oikeastaan jälkimmäisen näytteen aineet lorautin aamulla kotona. Ensi maanantaina kun on leikkauksen valmistamisen neuvottelu ja muutama koekin niin saa näistä tulokset.

Fasun kanssa olemme koittaneet keskenämme saada parisuhteemme menemään hyvin ja mielestäni onnistunutkin. Kisun ja mun vuorovaikutuksessa välillä menee pitkiä aikoja tasaisesti mutta niinkuin aidossa ja toimivassa ihmissuhteessakin niin välillä räsähtää. Onneksi ei ole puuduttavan tasaista.Sinkkumiehinä tässä välillä liiankin puuduttavan tasaista meillä muuten on. Onneksi on hyvät muistot,hyvä visioimiskyky ja syvä ystävyys exään tai pitäisikö kirjoittaa exiin kun niitä nyt useampi on. Varsinkin tähän tuoreempaan exään. Fazerista en tiedä ,sillä on viimeisimmät exät on vuodelta 2004,syksyltä jolloin se joutui löytökotiin.Voinut olla hurmuripoikaq sitä ennen.

Toissa yönä erään hyvän ystävän kanssa juteltiin meille koskettavasta aiheesta myöhään yöllä. Eilen ja tänään jatkettiin aiheen parissa ja päästiin hyvin lähelle toisiamme keskusteluissa.On se hyvä että niin on. Monet uudet kysymykset kumpusivat vastauksista. Tässä kun melko yksin oleskelee niin on nämä keskustelut sellainen merkittävä elämän suola.Vaikka ei täällä Kirkkonummella niinkään paljon mutta muualla päin näitä keskustelukumppaneita on.

Sentään en koko aikaa netissä tai puhelimessa ole vaikka onneksi paljon. Välissä tässä lueskellutkin aiemmin mainitsemaani kirjaa ja sitten kiinnostuin jokin aika sitten aivan uudesta alueesta. Sitä koskevaa kirjaa olen lukenut.Mutta aihe on niin  monipolveutuva että sen kaikkiin rönsyihin ei millään tällä päällä ainakaan kiinni pääse .Ja epäilen vahvasti että ei monella muukaan. Siinä toinen asia kumoaa toisen. Aihe ei ole politiikkaa mutta jutut kun politiikkojen puheet että niistä itse vanha kehnokaan ei selville pääse.

Tänään olisi ollut seurakunnan ruokajakelupäivä taas mutta pakastin on vieläkin aika täynnä edelliseltä käynniltä. Sosiaalitoimistoon en ole ollut aivan viimeaikoina missään yhteydessä. Tässä on kuitenkin paineita ihan tarpeeksi ilman niiden tylyä ja mitätöivää kohteluakin. Pian kuitenkin kun kuukausi loppuu sinnekin on anomus laitettava.Ettei hylättyjen listalta tipahda.Olisi se niin kauheaa niillekin jos yhtäkkiä kelvottomien listalta joku putoaisi pois. Menisi pihvit väärään kurkkuun pian kunnantalon ravintolassa.

Näyttää siltä että aurinko alkaa paistamaan ,voi olla että ennen saunaa käyn vielä pienen pyörälenkin tekemässä. Sitä ennen kuitenkin pitää soitella tässä. Sitten saunan jälkeen varmaan taas chattilinjoille  ja facebookiin jos en sitten lueskele. Kun syöpäleikkauksen jälkeen olen muutaman päivän pois kotoa,riippuen missä kunnossa olen näitä blogisuvuja voi olla että kukaan ei kirjoita. Se on surullista sikäli että tiedän monien sivujen lukijoiden huolestuneina ja jännittyneenä odottavan päivityksiä kuinka meni leikkaus ,mikä on kunto. Todennäköisesti joku lähiystävä kommentti-tai keskustelusivulle kirjoittaa lyhyen kirjoituksen missä kunnossa olen. Se antaisi vastauksen huolestuneille lukijoille. Hyvä naisystäväni voi olla toinen vaihtoehto, toinen joko sukulaismies tai Fasun hoitaja . Fasu on silloin kaksi- kolme viikkoa hoidossa pois kotoa. Facebook-sivuille myös joko sukulaismies tai tosi hyvä naisystäväni kirjoittaa kommenttia yhtä huolestuneille facebook kavereille. Sukulaismiehen ammatti on sellainen että hänellä voi olla hiukan vaikeampi ehtiä kommenteilla päivittämään sivua. Nimittäin sairaalasta ei kovin moneen ihmiseen jaksa olla yhteydessä soitellen. Ja monen miehen mukaan jos sieltä kahden päivän jälkeen päästetään kotiin on huonossa kunnossa ohjelmaa niin paljon että ei ehdikään. Lähinnä olen ajatellut kahta hyvää naispuolista ystävääni. Sellainenkin ajatus on käynyt mielessä jo muutaman kerran että jos kaikki meneekin tosi pieleen varmaan naisystäväni laittaa sivut muistosivuiksi tai sitten sukulaismies. Toivottavasti kuitenkaan ei niin tarvitse tehdä.

Eipä tässä muuta kun mukavaa tiistai-iltaa. Olli soittaa nyt mutta ei kaverille. Mahdoliseti huomenna palaan sivuile 

 

Jippii! lämpöä

Sunnuntai 22.4.2012 klo 17:51

Nämä viime päivien jutut ,ehkä eilistä lukuunottamatta eivät olleet mitään ilon ylistyshymniä,paremminkin   päinvastoin. Tilanne oli niin kaoottinen ja ahdistava kun olla voi. Onneksi olen ulospäin suuntautunut ihminen jonka ei ole vaikea kertoa  miltä kulloinkin tuntuu.Ei edes silloin kun tuntuu niin kauhealta että ei mitään rajaa. Vielä ihanampi asia on että ystävät kuuntelevat, tukevat ja ovat vahvoja kun itsellä  ei ole voimia. Rahatilanne ei ole mihinkään muuttunut .Olen pystynyt leikkaamaan menoista vielä.Lopettanut aikakausilehden tulon,. Kun yhteen aikaan ostin joka päivä molemmat iltalehdet sekin jo maksoi kuusi euroa,lähes, nyt luen lehdet netin kautta.Tosin se ei ole yhtä kattava kun  paperiversio. Mutta mulle riittävä. Oluen ostamisen lopetin , kahden pullon säästö seitsemän euroa. Näistä sinänsä pienistä määristä vähitellen kertyy säästöä. Yhden sähkösopimuksen vielä sanon irti tuolla maaseudulla..Jos näillä ja huonolla eläkkeellä sekä ystävien antamalla avulla selviäisi eteenpäin. Itsekin taksia ajaneena muistin eilen että Lähitaksin  kautta voi etukäteen tilata ns.Kela-taksin sairaalakyyteihin  ja myös taxiyritysten välitysnumeroista. 100 euron sijasta tarvitsee vain 9.25 euroa. Vähitellen selkiytyy tämä kaaos. Oma ongelmansa on se että jos yhtäkkiä tarvitsee taxia kun on leikattu. Tässä viikonlopussa jutellut muutamien miesten kanssa.Kaikki jotka on leikattu täällä HUSin alueella robottiavusteiseti  ovat sanoneet että kahden päivän kuluttua ne lemppaa ulos sieltä. Ja leikkauspäivänä jo aloittavat kovassa lääkityksessä esim katetrin käyttöopastuksen. Se asennetaan paikoilleen melkein heti leikkauksen jälkeen. Huomattavan suuri osa kyllä palaa jo sitten seuraavana tai lähipäivinä takaisin juuri katetrin toimintaongelmien vuoksi. Joillakin on muitakin jälkikomplikaatioita. Paljon on kuitenkin myös niitä jotka selviää loistavasti katetrin kanssa sen viikon tai kaksi mitä sitä sitten joutuukin pitämään. Sitten on vaan tilattava ambulanssi, ei siihen hätään ehdi mitään kela-takseja tilaamaan .Jos ongelmat tulee edes suurin piirtein ihmisten aikaan voi pyytää kaveria  kuskaamaan omalla autolla. Sekin muuten ihme sosssun söhellyksessä että tästä kela-taksikäytännöstä kukaan ei puhunut mitään.

Huomenna alkaa sitten tämä hoitoon valmistautuminen. Jo aamulla virtsanäytteen otan kotona näyteputkiin,sitten verikokeet ja sydänfilmi eli ekg samalla reissulla kun näyteputkilot vien terveyskeskukseen. Onneksi sinne ei kuulemma tarvitse aamun isoon jonotukseen mennä Laborantti sanoi kun hain näyteputket että ihan hyvin jonojen lauettua puolenpäivän aikaan ehtii myös. Useampi verinäyteputkilo  otetaan. Varsinainen  kiirepäivä on vapunaaattona  Peijas-Rekolassa. Eilen katselin junan aikatauluja. 5.6. olen luennoimassa ja ottamassa mahdollisia asiakkaita Oulussa messuilla. Joko minun on peruttava luentoni juhlatilaisuudesa tai vaihdettava ainakin aikataulua. Sillä sunnuntai-iltana on oltava kotona. Seuraavana aamuna on hyvin aikaisin lähtö ja leikkauksen esivalmistelut sairaalassa.Eli kyllä tuo leikkaus tuottaa jatkuvasti ongelmia aikataulujen kanssa. Tänä iltana se sitten selviää kuinka luennon kanssa. 

Sitten aivan toisenlaiseen asioihin. Tämä päivä on ollut valtavan hyvä päivä minulle. Oikein onnellinen ja mieltä kohottava. Se alkoi jo aamulla kun olin juuri noussut ylös ja aamukahvia keitin. Aukaisin tämän koneeni.Tosi hyvä naisystäväni oli chatissa samaan aikaan. Siinä kun pari tuntia kirjoiteltiin sain kirjoittaa ulos asian joka on painanut käsittelemättömänä jo kauan. Se on ollut yksi painajaismaisen tunteen aiheuttaneista asioista. Nyt olimme valmiit kohtaamaan asiat.Ja samalla sain ihmeellisen vapautumisen tunteen itselleni ja itsestäni. Hyvä päivä jatkui kun lähdin ajamaan  meren saaren sillalla yhdistävään Linlååseen. Se on paikka jossa monet asiat olen käynyt selvittämässä elämässäni. Jonne myös ilon tunteessa ole usein ajellut. Niinkuin nytkin. Meren aallot olivat voimakkaita . Täällä on tänään tuullut aika kovaa. Mutta kevään valtavan suuri elämänriemu oli pilvettömän taivaan alla . Meri kiitti kevättä vapautuneista jäistä. Luonnossa sammaleet olivat jo keväänvärisiä. Perhosia lenteli ilmassa. Sinivuokot kukkivat ja muitakin kevään kukkia. Lämpöä 13-17 asteen välillä. Saaren polut jotka kaikki päättyvät meren rantaan eri puolilla saarta olivat vielä hiljaiset mutta veneitten kunnostajia oli tosi paljon.Kallion pintaa lämmitt iaurinko jo. Lunta ei ole missään enää ,ollut muutamaan päivään.Eli talvi on lopullisesti ohitse..Huimaavan hieno tunne.Otin valokuvankin Windows Lumiallani merestä vene laitureiden takana ja laitoin sen suorasiirrolla Facebookiin. Parvekkeella istun kauan aikaa shortseissa ja paidatta nauttien hyväilevästä lämmöstä. Luin kahvin nauttimisen ja ruokailun lomassa  siis todella mielenkiintoista kirjaa. Kalevala-matkaopas tähtiin. Niin mielenkiintoista jaa monenlaista mystiikan,kansanperinteen ja astrologian kirjaa en ole koskan lukenut. Ja etenkin nuorena ja nuoremmassa keski-iässä luin paljon. Ihan puhtaalla omalla tunnolla voin lämpimästi suositella sitä kirjaa. Fasu on  koko päivän ollut tuossa ihanassa lämmössä onnellisen parvekkeen pöydällä.Nyt kun siirsin  kukka-astiat jo kesämallilleen ,melkein kaikki valmiiksi mullan lämmitä on sekin kesää ennakoiva työ tehty. Fazerilla on tapana käydä makaamassa aina mullassa kukkalaatikossa ,nytkin heti valtasi yhden laatikon jonka mullan päällä makaa

.Ihanuus jatkui pyörälenkillä .Oikein hiki tuli lämpimässä päivässä kun aika haipakkaa poljiin lenkin. Siinä avautui kevään värit,tämä kauneus sitten taas eri tavalla kun autonnikkunasta tai käveleesä.Ihanaa olituntea kevään ahava kasvoillaan. Tykkään pyöräillä ja jo huomannut,hyvin lyhyenkin ajan jälkeen että kunto on noussut. Paino on pudonnut pitkäperjantaista eiliseen kolme kiloa. Suurin osa johtuu varmaan viikkojen työ-ja rahaongelmista ja varsinkin ihmissuhdeongelmasta.Mutta epäilemättä pyöräilykin vaikuttaa sekä se että rajoitan vahvasti syömistä. Vielä pitäisi pudottaa neljä kiloa .Sitten se on 77kilosta pudonnut 70. Tavoite on kahden viikon kuluttua Enkä epäile että eikö se onnistu.Ainakin ennen on onnistunut,ei mitään ongelmaa. Paremminkin se on ollut joskus ongelma että on saanut painonpudotuksen loppumaan.

Puhelinkin on ollut hiljaa vain muutamia aikavarauksia jo tullut Tampereelta,varausaikaa on keskiviikkoon. Ja  yksi Suomen johtavista shamaaneista,myös koko Euroopankin alueella tunnettu soitti minulle .Lukee näitä mun blogisivuja. Oikein hyvää jatkoa alkavalle viikolle.

Kevätlauantaita.

Lauantai 21.4.2012 klo 16:48

Kyllä on kivaa kun on mukavaa.Näin voisi sanoa ainakin viikonlopun sääkehityksestä. Aamupäivällä kun pyöräilin pienen lenkin pelkkä paita ja puvun takki yläkropan peittona oli niin viileä että rintakarvatkin meinasi jäykistyä kylmästä mutta sitten avautui aurinkotaivas .Ja nyt on lämmintä. Huomisen pitäsi olla oikeinkin lämmin päivä. Nyt jo istua tarkenee  parvekkeella ilman puseroakin. Tähän asti sen on yli viikon ollutkin aika kylmä paikka  kevytvaatteissa. Mutta se tästä etenee. melkein jatkuvastihan tuo parvekkeen ovi on auki. Saa raikasta kevätilmaa ja luonnon ääniä. Vaikka ei tämä kaikilta osin ihan niin mene kun koko talven ajattelin ja toivoin sekä rukoilinkin tämä kevät ainakaan nyt niin ilma on ainakin kaunis kun morsian ja vanhetessaan kevät tästä vielä kaunistuu. Enkä kevät-ja kesähaaveita ole vielään pois heittänyt kun ei ole vahvoja perusteita. Jotenkin  kokoajan tuntuu että ne vielä toteutuu.

Vaikka se että syöpäleikkaus on jo kahden viikon kuluttua ei tunnu siksi lainkaan hyvältä ajatukselta että kevään ehkä merkittävämmän matkan ja siihen liittyvät kokemukset ja tunteet se kylmästi poisti niin siinäkin on sentään jotain hyvää. Ei juuri nyt mutta näitä kesäsuunnitelmia ajatellen . Vieläkin ihmettelen kauheasti että Peijaksen sairaalan jonohoitaja ei millään suostunut vaihtamaan viikkoa eteen päin.Ei vaikka vapaa aikakin olisi kuulemma ollut. No,se oli hänen tapansa näyttää valtansa, mutta antoi huonon asiakaspalvelukuvan. Se alkuperäinen aika on sikäli hyvä että kun kuukauden etuajassa on matkasuunnitelmat täällä Suomessa ja kesäiseen Tallinnaan  viikonloppumatka toteutuvat. Edellyttäen että rahatilanne korjaantuu.Ja että toipumisessa ei tapahdu mitään yllättävää.Kuukautta myöhemmin tehty leikkaus olisi siirtänyt kuuden viikon sairausloman niin että koko kesä elokuulle asti olisi mennyt pieleen Niinkuin kirjoitin viikolla nyt on tavoitteita kaksi juhannuksen seudulle. Toista en sano ettei mene pieleen mutta se toinen on olla Fasun kanssa kahden juhannus kotona ja käydä ystäväni Ruusu.-Unelma  kissaa ruokkimassa ja hoitamassa tuossa 18 km päässä joka päivä juhannuksen ajan. Alkuperäinen juhannuksen vieton suunnitelma  oli niin ainutkertaisen kaunis,ihana ,ja onnea täynnä että olisi pitänyt tajuta että mulle ei mitään niin suurta ja hyvää ei voi tapahtua. Mutta kun ihmisenä uskoo ja toivoo niin joku vika sekin on. Että ainutlaatuinen juhannus olisi totta. Ei täällä mihinkään suureen unelmaan kannattaisi koskaan luottaa . Mutta sekin on suuri asia  että kaikki olisi niin hyvin kun mun elämässä voi yleensä olla silloin.  Ystäväni on Etelä-Pohjanmaalla juhannuksen vietossa viisi päivää,sen ajan kissan hoitajana. Joka sekin on tärkeä homma. Silloin otan vastaan yötöntä yötä juhlien.Sitä ennen en  olutpulloakaan juo.Senkin mitättömän minkä määrän muuten otan lopetin kokonaan.Eikä tuottanut ongelmaa.

Fasu on keksinyt hyvän lepopaikan  kun sohvan ostin. Sen päällä pidän suojana sängynpeitettä.Sen alle Fasu aina menee.Siellä on mukava sen makailla piilossa siellä.Vain iso jytky näkyy  ja jumalaton kuorsaaminen sieltä kuuluu.Ja muuten jos sohvalla istun niin tulee makailemaan kylkeen ja syliin.Tai en ostanut vaan sain ystävältä ilmaiseksi sohvan.

Tänään on ollut hiljainen päivä puhelimessa. Ei ole kukaan soittanut enkä minäkään kenellekään.Tosin kannattaisi soittaa sillä mulla on sopimus operaattoreilta sellainen että saan eurolla päivä soittaa  mihinkä numeroon vaan, Ei tulisi puhelut kalliiksi. Kavereiden jolla on huonompi sopimus niin ei kannatakaan soittaa vaan vaikka lähettää mulle tekstarin että soita mulle. Aika moni muuten tekeekin niin.Ja tuossa Windows Lumiassa lisäksi vielä tässä vaiheessa yksi Kamu numero,yhteensä palveluun kuuluu lisäksi viidelle muulle numerolle liitäntämahdollisuus.

Tästä siirryn fbn puolelle. Välillä nautin ihanasta kevätillasta ja välilä katson jos jotain mielenkiintoista tapahtuu fbssä. Aamupäivälläkin unohdin sen auki kun kävin pyöräilemässä mutta ei kai siinä kukaan mulle ollut chatannut. Ajattelinkin että toivottavasti ei kukaan pahoita mieltään jos viestiin ei tule vastausta. On se ennenkin jäänyt auki kun olen kylälle lähtenyt.

Hyvää lauantaita teille kaikille

Tuulinen sadepäivä.

Perjantai 20.4.2012 klo 14:57

Vaihteeksi jo näin varhemmin päivällä kirjoittelen blogia,yleensähän tämä tahtoo iltaan jäädä. Aika tulee pitkäksi niin saa tässäkin menemään vähän aikaa.Itsekin ja moni muu erehtyi hehkuttamaan varhaista kevään riemua tuossa jokin aika sitten. Sitten pukkasi tätä normaalia kylmempää säätä.Muutamina lähiöinä on lämpötila käynyt pakkasella ja päivätkin on hyvin viiletä.Tällä hetkelläkin on lämpötila vain 3 astetta kun puoli kolmen aikaan tätä kirjoitan. Tuuli puhaltaa kylmästi ja navakasti.Tänään satoi tosi rankasti. Viime yönäkin kun yhden aikoihin laitoin  nukkumaan. Piti laittaa puoliyöltä mutta sitten vielä chattailin yhden fb-kaverin kanssa.Illlat kuluu muutenkin hyvin kun kirjoittelen ystäväni ja joskus kaverieni kanssa fb-ssä. Sen nämä sateet tekivät että kaikki lumi on pois. Kukkia,kevätistutuksia on nurmikolla.Lintujen laulu soi kauniina noissa lähipuissa ja pensaissa. Oravilla männyissä kiivetessään on kiire,kevät tulee niistäkin esiin.

Aamupäivällä kävin ostamassa melkein uuden akun hajottamolta romuautosta jonka kylki oli kokonaan kuskin puolelta sisällä mutta keula ehjä. Eli akku ei ollut vaurioitunut siinä mällissä.Mondeoon uusi akku maksaa 85 euroa ,tämän sai 30 eurolla. Joka asiasta täytyy säästää,myös aivan välttämättömästä auton akkuhankinnasta. Viime vuoden puolella jo alkoi akku olemaan niin että jos vaikka viikonvaihteen olin ajamatta auto ei inahtanutkaan käyntiin. Jos tulin vaikka matkalta yöllä niin ei muuta kun taxilla joka keskusta tänne 2km päähän maksaa 13 euroa. Ja viimeisemmän kahden viikon aikana jos oli päivän ajamatta ei hurahtanut Ford.Siinä sitten vakiokorjaamoni omistaja kävi sille pikavirtaa antamassa ja ystävällinen naapurini välissä. Pakko saada se kuntoon sillä kuten kirjoitin aiemmin  niin syöpähoidot olisi pysähtyneet tähän kulkemisongelmaan leikkauksen jälkeen, Niihin ei olisi voinut mennä koska rahaa taksiin ei ole. Lääkkeiden ostoon  voi ehkä riittää nyt kun on tuo seurakunnan ruokajakelu.Auton kesärenkaat odottaa farkun takakontissa ,maanantaina ne laitetaan paikalleen. Saa nähdä onko liian kuluneet.Pitääkin käydä katsomassa niitä Varaa uusiin ei ole mutta rengasliikkeet myyvät vielä ajokuntoisia nimellisiin hintoihin kun jotkut ovat vaihtaneet uusiin.

Tällä menolla minusta taitaa vielä tulla jonkin tason kokkikin. Tähän saakka se ruoan valmistaminen on kyllä ollut ihan laiskuuttani hyvin pientä ja helppoa. Yleensä ostanut valmisruokia.Tai käynyt ravintoloissa syömässä. Nyt tässä tilanteessa on tehtävä itse. Onneksi noissa seurakunnan ruokakasseissa on paljon valmisruokia mutta osan täytyy tehdä itse. Niissä on kuitenkin hyvät valmistusohjeet ja jos jotain en osaa kysyn tutuilta naisilta. Kun itse valmistamansa yksin syö niin jos nyt alkuun ei aivan makuhermoja kutkuttavia nautintoja saakaan tehtyä niin eipä kukaan ole moittimassa kokin kädenjälkiä.Fasukaan ei syö kun valmisruokia.

Pyöräillyt olen ,mutta tämä päivä taitaa jäädä väliin tämän sään vuoksi Ja venäytin selkäni kun akrobaatin kiemuroilla ongin taskustani auton istuimen alle tipahtanutta  avainta ylös.On melko kipeä. Mutta se taas tästä kuntoutuu kun aikansa kestää. Toivottavasti lääkäriin ei tarvitse mennä

Jotkut ovat kysyneet että mitä sun naisasioihin nyt kuuluu. Sanotaan niin että sillä rintamalla menee.Näiden blogien rivien väleistä ja symboliikkakielestä voi lueskella. Pidättäydyn koko aiheesta sen paremmin kirjoittamatta. Naisystävä ja naisystäviä on.

Sen sijaan mielenkiintoisen keskustelun kävin äsken edellisten päivien pahuuden kosketuksesta mulle ja ystävälle. Sitä aihetta syvemminkin tutkinut uskontotieteilijä avasi uusia näkemyksiä aiheeseen ja mun tarinani myös sai vastauksia mulle. Joku todellinen ihmisen välittämä paha ja haittaenergia jyllää.Ellemme ole sitten onnistuneet sitä muuttamaan.Koska tässä joutuisin kirjoittamaan muista kun itsestäni ja ystävästäni asioita jotka ovat pahoja asioita en viitsi avata meidän keskusteluamme. Mutta yleisellä tasolla kateus,mustasukkaisuus , onnen hyväksymättömyys ja sairauden omainen halu tuhota toisten ihmisten kohtaaminen ovat hyvin yleisiä pahan nautinnon nauttimisen aiheita.Samoin vaikka se että joku on suositumpi tai tekee suurta hyväntekeväisyyttä joko yksin tai toisen ihmisen kanssa ovat pahalle kuin punainen vaate härälle.Mutta vastavoimana on rakkaus yhdessä ja positiivisten lämpimien ajatusten suuntaaminen negaatioihin on ainoa ase voittaa se kilpailu.Mutta jos se suntautuu ryhmään on sen yhdessä käytävä vastakeinoihin hyvän asein. Jos se kohdistuu kahteen ihmiseen heidän on selvitäkseen yhdessä saumattomasti toimittava. Jos se  kohdistuu yksittäiseen henkilöön urakka on jo paljon hankalampi Mutta selviteltävissä. Uskontotieteilijä ja minä olemme samaa mieltä että millään henkimaailman vippaskonsteilla hommaa ei pysty hoitamaan vaan realistisella arjen toiminnalla. Hengelliseltä puolelta rukous ,yksityinen,parin tai ryhmän ja nimenomaan yhdessä  kumoaa  arjen toiminnan rinnalla pahaa aiheuttavan toiminnan.Ja Jumalan nimi sen eri versioina on kielteiselle energialle sen yksi kaatavista sanoista.Jos ryhmä tai pari alkaa mennä hommaan mukaan antaen pahalle esimerkiksi riitojen,vieraantumisen kautta periksi sarvipää lyö käsiään riemusta yhteen että mä onnistuin. On kyse ihmistenvälisessä  vuorovaikutuksessa mistä tahansa parina olemisen tai tiimissä työskentelyn muodosta. Rakkaussuhteesta,sukulaissuhteista työpaikasta , vanhempien välisestä yhteydestä lapsiin. Yleisimmin se uskontotietieteilijän mukaan tulee rakkaussuhteissa esiin. Ja senkin allekirjoitan  ihan työnikin kautta. Ongelma on nämä henkimaailman erilaiset,ihmisten kuvitelmiin ja alitajuntaisiin uskomuksiin perustuvat meditatiiviset tai muut aliatajuntaiset menetelmät jotka ruokkivat sekä pahan uhrin että muka auttajan toimintaa. Pahimmillaan ne kääntyvät auttamistehtävässä vastavoimien käyttöenergiaksi. Muka autetaan mutta kuitenkin omin ,itsekkäin ajatuksin.  Jumala ja enkelimaailma ei niin tee. Mutta ne eivät tarvitse myöskään parin ,yksittäisen ihmisen tai ryhmän ulkopuolista suggestiivista menetelmää. Avoin keskustelu, kokonaistilanteen huomioiminen molempien näkökulmasta katsoen tilannetta toisen osapuolen kautta ,ryhmissä toisten ,auttaa selvittämään tilanteen. Yksittäisen ihmisen kohdalla sekin on vaikeaa,vaikeinta on huomata oman itsensä vajavuus ja jos huomaakin se myöntää.

Kirjoitin aika pitkän jutun nyt tästä keskustelustamme naistutkijan kanssa.Ihmisen jonka tohtorin väitöskirjankin aiheena oli pahuus ihmisessä. Siis toivon meille kaikille rakkautta ja Jumalan voimaa . Palaillaan palstoille.

 

 

Hornankattilasta hyvyyteen

Torstai 19.4.2012 klo 19:01

Kun hornankattilan rajuimman myrskyn pimeässä silmässä pyörii,eikä ovea ulos ole niin helposti sen pyörteiden imu vie syvyyteen. Ja myrskyaallot raivoavat kaiken peittäen. Sillä tavalla kuvaisin viime viikkojen ja ja varsinkin  päivien mustaa yötä jossa  vaelsin. Yksin ja etsien jostain polunpäätä,ihmistä ja elämää. Kättä joka tarttuu käteen ja vetää ylös,rantakallioiden kestävälle lämpimälle  aurinkorannalle.Silmät ja jalat eivät sitä kohdanneet. pelastusrengas oli jossain yksinäisellä rannalla. Sellaiseksi kuvailisin näitä kaaoksen viikkoja ja päiviä. Kyyneleitä jotka nousivat jostain toivon ja uskon lämpimästä unelmasta. Epätoivoa joka oli viedä  pohjalle ja upottaa elämän voiman.

Sitten ajattelin avata näitä solmuja tässä blogissa erityisesti. Ja varsinkin  ystäville jotka näin ja tunsin elämän voiton kirkkailla rannoilla kun aamun aurinko nousi samalla kun itse elin laskevaa aurinkoa. Ystävälle joka on osa samaa enkeliä jonka kerran Jumala suuressa viisaudessaan elämän liekkeinä synnytti. Huomasin että elämä on sittenkin kaunis  kuin kahden sydämen koru ja  sain jostain sen pienen kullan kimalluksen joka näytti tien valoon ja elämään.

Itse en jaksanut enkä oikein tietänytkään että tuhoavampienkin tuulten raivon takana on aina aurinko. Joku sydämessäni ja ajatuksissani se oivalsi mutta en jaksanut kaiken pahan ja vääryyden keskellä elämäni kannattavissa asioissa ja yhteyksissä uskoa sen lämmittävään hyvyyden voimaan. Rakkauteen joka nousee aina uudelleen kylmemmänkin lumen alta. Nousee ja kantaa. 

Onneksi tuli ihmisiä.lähimmäisiä jotka eri tavalla tulivat luokse ja antoivat lämpönsä. Jotkut aivan arjen asioissa auttaen ja tukien. Tuli lähin,lähimpiä ja heitä joita tarinan kipeys kaikenlaista vääryyttä vastaan koski. Koski syvältä kun minuakin. Hyvyyden voima, konkreettinen elämää auttava apu ja maan enkelten lämmin ymmärtävä syli.Sanojen ja kirjoitusten muodossa ja korvina jotka kuuntelivat. Heille lähetän Jumalan maan pyhintä voimaa ja kesän lämpöä. Kesän  joka ei ole  sidottu kalenterien kuukausiin.

Monina iltoina olen istunut tämän tietokoneeni vieressä ja kirjoittanut tunteistani ja valosta ,mutta myös syvän mustasta pahasta joka  hornasta nousi minulle ja hyvyydelle ystäväni kanssa. Olen lukenut voimaviestejä niin monelta. Ne kaikki pitivät hornankattilassa minut syvvyyksien lopullisesta imusta pois. Niin moni teistä on soittanut mulle  tai kirjoittanut yksityiseen sähköpostiini sanoja ja tunteita jotka olivat se pelastusrengas johon lopulta kouristuksenomaisesti tartuin. Iltojen ja öiden sanoissa tajusin että mikään ei kuollut ,vaan on hetken lomalla. Niinkuin kaikki on oltava että taas jaksaa jatkua. 

Luulin että vain yhteiskunnan edustaman sosiaalihuollon julma hiilihanko ,helvetin tulessa kärvennetty, polttaa kaiken. Elämässä rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ei ole kun sanoja joilla on pellen naamio kasvoillaan. Jota rakkaus ja enkelten valosiivet ei voi voittaa,ihmisestä puhumattakaan.

Viime yönä minulle avautui mitä välittäminen on. Tänä aamuna kun  heräsin olin onnelllisempi kun moniiin,moniin aamuihin. Sain sekä tämän blogin keskustelukanavan kautta ,että lähimmältäni ja myös parissa soitossa vinkin että otan yhteyttä seurakunnan ndiakoniatoimeen täällä Kirkkonummella . Itse ajattelin että mikä senkin mahdollisuuden ajatuksen mielestäni piti pois. Mikä oli se valoton energia joka sulki hetkeksi kaiken mistä olisin voinut saada apua. Tänään oli se päivä viikosta kun diakonilla oli kahden tunnin aika joloin viikoittain hän ottaa vastaan ihmisiä työhuoneessaan. Rukoilin aamulla että jos Jumala sä yleensä olet olemassa niin anna kirkon edes auttaa kun tämä maallinen yhteiskunta heittää avuttoman hornankattilaan. Sain avautua taas kerran näiden huolien alla. Ja heti sain varmuuden että aamun rukoukseni on kuultu. Erittäin lämpimän ja ymmärtävän diakonin kanssa syntyi keskustelu jonka aikana hän sanoi että tarvitsen ihan ruoka-apua että on jotain mitä syödä,päästä vaikean aikajakson yli. Muusta tuesta hän keskustelee esimiestensä kanssa mutta kaksi ,tosi isoa pussia sain ruokaa. Täällä on kaksi kertaa viikossa ilmaisen ruoan jakelu. Ja pusseihin  tuli muutakin kun kuivaruokaa,todella monipuolinen avustus. Siinä oli mulla kyynelten virta aika vuolas kun huomasin että ihan oikeasti joku yhteisö kuuntelee ja auttaa.  Mutta niin oli diakonillakin.

Leipää oli diakoniatoimiston avustuspussissakin mutta vielä illalla kävin helluntaistaustaisen yrityksen leivänjaossa. Nyt on sekä pakastin että jääkaappi täynnä ruokaa.  Kun tosiystäväni ovat vielä osoittaneet Jumalan lähettilään laupeuttaan muulla tavoin niin nyt on jälleen usko siihen että sittenkin säilyn elämälle. Valtava hyvyyden ja laupeuden saamisen tunne .Nyt,näiden eri osa-alueiden  pimeyden kuiluista pois  pääsemisessä.

Lisäksi,päinvastoin kun kunnan sosiaalitoimi, niin kirkon diakoniatoimen kautta tullaan myös auttamaan edessä olevan syöpäleikkauksen vaikeiden alkutoipumisvaiheiden aikana. Jos tarvitsen ruokatäydennystä diakoni tuo sen minulle tänne kotiin. Jos tarvitsen muuta apua,esim siivoamista niin seurakunnanvapaaehtoistyöntekijä sen maksutta käy tekemässä.  Yksinäistä ja avun tarpeessa olevaa ei jätetä yksin Minulla onneksi on todella läheinen,lämmin ihminen jakamassa henkisesti syöpään liittyviä tuntoja  mutta jos ei olisi niin sekin järjestyisi. Sanoin että varmaan mä kaksi.kolme viikkoa selviän siivoamattakin  mutta  ruokaa varmaan tarvitsen välillä Ja että mulla on ihminen,rakas sellainen jolle mun on helpoin avautua henkisissä syöpäajatuksissa.

Myös sielunhoidollista apua on mahdollista saada seurakunnan kautta . Mutta olen ajatellut syöpään liittyvistä peloista ja ihmissuhdemenetyksistä keskustella lähi-ihmiseni kanssa Tunnen ja luotan häneen ja hän tuntee minut.

Nämä päivät ja varsinkin eillisestä tähän iltaan jakson aikana olen tajunnut todella syvästi mitä oikea rakkaus toisen ihmiseen ja hyvyyden voima joka kimpoaa ristin  voittajasta todella on.Siinä on myös valoa. Tie jatkuu  Nytkin kyynelten läpi tunnen valtavaa kiitollisuutta ja hellyyttä mutta toki tiedän että on tässä vielä yritettävä katsoa että hornankattila,pahuuden yö ei pääse tunkeutumaan mun ja rakkaitteni elämään.

Jatkan aiheesta huomenna Hyvää yötä  ja välittävää perjantaita.

 

viikon keskellä

Keskiviikko 18.4.2012 klo 18:39

Se on tämä keskiviikko usein sellainen päivä että edellistä viikonloppua muistelee ja tulevaa odottaa. Silloin kun vielä oli työtä sen huomasi että sellainen taitepäivä. Nythän tämä on jo kauan ollut tätä työttömän arkea. Päivät onihan samanlaisia päivinä. Toki joka päivällä omat kuvionsa on. Yksikään ei veli toiselle. Mutta se on kyllä  huomattavissa että on tämä työttömän arki sellaista että löytää jotain erityistä päivään on haaste sekin Ja tässä parisen viikkoa se on vielä korostunut. Tapahtumat ,joskus pienet ja huomaamattomat ja joskus  suuret ja pysäyttävät tuovat päivien helminauhaan uusia helmiä.. Joskus  teräväsärmäisen tummia ,joskus sädehtivää kultaa. Yksi sellainen on päivän lämpimän aterian syöminen. Kun kävi keikoilla tai täällä oli porukkaa sen piti melko säännöllisesti samaan aikaan päivästä. Nyt on ollut sittenn ja aivan viimeaikoina varsinkin että havahtuu huomaamaan äkkiä kun elimistö reagoi että hetkinen ,mä en ole vielä syönyt mitään lämmintä ruokaa. Tänäänkin ,kello on pian 19.00 ja huomasin että on pakko syödä lämmin ruoka .Niinpä tuossa hellalla se valmistuu kun tätä kirjoitan

 Tänään  jo heti yhdeksältä aamulla kun linjat aukesi soitin Peijaksen sairaalan aika /jonopäivystykseen.Aamulla jo herätessä ajattelin että miten sen oikein osaan kertoa miksi niin tärkeää on siirtää leikkauspäivää viikolla eteenpäin. Kun koko alkuvuosi(kin) on ollut  pelkkää työttömyyttä lähes kokonaan niin 7.5 alkavalle viikolle oli joka päivään poikkeuksellisesti ohjelmaa. Meedioistunto,Hankoon keikka, luento yhtenä päivänä. Ja kuukauden jo odottamani matka lauantaina 15 ja vielä sunnuntainakin. Niin valtavan mielelläni olisin mennyt messuille. Mulla tunne että olisin pystynyt antamaan joillekin asiakkaille juuri sitä mitä he elämäänsä nyt tarvitsevat.Olisin kohdannut ihmisen jonka läsnäoloa olen halunnut tuntea taas liian kauan tapaamatta häntä. Näissä henkisissäkin asioissa ja muutenkin elämänkulkijana. Sikäli johdonmukaisesti elämä jatkuu että sinnekään en päässyt. Ylimieliseltä kuulostanut jonohoitaja ei millään keinoilla ja perusteilla suostunut aikaa vaihtamaan. Vaikka kuulemma vapaa aikakin olisi ollut. Eli pettymykseen sekin soitto päättyi. Nyt tuntuu että kuukausien paine ,ensin työttömyys ja sitten nämä muut on menossa kohti finaalia. Vaikka on kuinka myönteinen ihminen ,niinkuin minäkin ei kaikkea hyvän tuhoutumista kukaan kestä. 

Jotain positiivista on pakko kaivaa näistä päivistä esiin.Sellainen voi olla että nyt on kissalla "isi" kotona. Että on aikaa vaan olla. Että syöpäleikkaus tulee nyt eikä paahtavilla kesän helteillä. Jolloin haavojen parantuminen ja bakteeririski on suurempi. Jolloin ehtii laittaa ja hoitaa parvekepuutarhan . Kesälle oli vielä huhtikuun alussa ihania ,suuria suunnitelmia. Ne tuhoutui kaikki.Nyt ei ole mitään mutta jos joku kaunis päivä niitäkin taas rakentaisi. Tai on yksi tavoite. Olla juhannussaunassa, käydä jossain luonnossa nauttimassa kesästä.ottaa shampnjat leikkauksesta selviämisen kunniaksi.Jos siitä nyt selviää. Juhannuksena piti olla unelmien ihana matka Itä-Suomeen.Sitä ei sitten olekaan. On sentään koko juhannus ystävän kissan hoitoa Espoossa kun muut tutut ja ystävät juhlivat juhannusta. Tämä voi tuntua joltain marinalta kuitenkin se on elämän pettyneiden toiveiden kirjaamista ylös. Mutta sen tavoitteen olen asettanut että juhanuksena nostan maljan täällä yksin tai ystäväni asunnolla Espoossa yksin elämälle selviämiseen ja kesäyölle.

Näinä päivinä miettinyt että mitä tuo ulkopuolinen ,meihin ihan hyviin ihmisiin kohdistuva paha elämään asioita joita ei tapahtuisi jos sen pahan läsnäoloa ei olisi. Mitä herkemmät ihmiset,mitä suuremmat asiat sen enemmän se tunkee meidän elämään. Ja kuinka paljon sille antaa periksi. Paljonko sen antaa asioden ja tapahtumien kautta hallita ihmistä.Sen pystyy aina kukistamaan häviämään taistelun ihmisistä Vain rakkaus ihmisten kesken ja hyvät ajatukset sen poistaa. Erilaisia konsteja  sen karkoittamiseen on ja niitä voi kokeilla itse tai auttaja toiseen mutta ei ne auta. Hetkeksi tuo psykologisesti hyvän olon kun ihminen luulee että nyt se lähti. Kohdattava se on ja olemalla henkisessä ja fyysisessä rakkaudessa näytettävä että vain elämän ainoilla kauniilla arvoilla sille ei ole tilaa. Omalla kohdalla on se on tuonut pelkkiä vastoinkäymisiä monissa asioissa  ja myös muidenkin ihmisten elämän kautta heilekin.

Minun pitäisi olla monesta asiasta kiitollinen . Nämä tämän viikon blogit ovat kuitenkin hyvin suuren itkun,sydämen kyynelten, vastausta vaille olevien kysymysten purkamista. Miksi. Miksi ja vielä kerran miksi.

Toinen puoli on se että on alkanut tulla kun olen leikkauksen jälkeisistä parista viikosta jutellut myös kaksikin henkilöä jotka lupaavat ihan arjen fyysistä tukea toimiin. On todellinen sydämen ystävä joka on luvannut olla tukena henkisesti syöpäjutussani. He ovat niitä enkeleitä jotka siivettä tekevät sitä missä ystävyyden ja toisen  ihmisyyden mittarit on. He ovat tajunneet mitä elämän myötä-ja vastamäessä toisen kanssa kulkeminen on. Silloin itsekin tuntee valtavaa helppoutta jakaa heidän arkea. Onneksi myös muuta tukiverkkoa on mutta aika vähän. Olen miettinyt niitä ihmisiä joilla ei ole ketään lähellä, siinä vieressä .Heitäkin on .Ja surullisen usein he ovat numeroina Suomen itsemurhien synkässä tilastossa. Kukaan ei saisi jäädä yksin. Ei meitä Jumala ole siihen antanut tänne tulla.

Kaikille toivon hyvin mukavaa ja toisistanne välittävää iltaa ja yötä.

 

Leikkauskutsu

Tiistai 17.4.2012 klo 17:41

Tiistai, päivä lipuu iltaan.Kylmä päivä,onneksi plussalla kuitenkin. Pilvistä ja sitten vähitellen aurinkoon joka nyt on esille tullut.Ilma on viileä.Huomenna pitäisi tulla lunta,etelässäkin.Kyllä se nyt takatalve pukkaa.

Eilinen blogi on koskettanut aika monia. Karussa koruttomuudessaan  kertoi mitä tämä Suomi voi olla. Paljonko painaa ihmisen hätä. Tänään on tullut ennustuspyyntöjä puhelimen kautta.Katselen niitä sitten huomenna.Aamupäivällä eräs henkilö soitti ja tilasi ennustusajan täksi päiväksi.Sanoin että heti kun ehdit voit tulla. Muualtakin on tullut aidosti apua. Tämä tilanne on ollut kauan ja jatkuu.Helpottuu jos asiakkaita käy. Sosiaalitoimistoon tein jälleen anomuksen Mulla on aikaa niitä kirjoitella ,joskin etukäteen jo vastauksen tietäen. Koitan pitää asiat esiltä pois,ei ne parane. Joskus tämä taakka tuntuu sitten sellaiselta että purettava niitä on edes vähän.

Nyt on sitten sellaisen tilanteen edessä että tänään tuli syöpäleikkauksen suorittamisen päivämäärä. Paksu nivaska papereita esitäytettävine kyselykaavakkeineen ja leikkauksen etenemisaikataulu. 23.4 eli ensi manantaina täällä terveysasemalla käyn verikokeessa ekg:ssä ja annan virtsanäytteen. Jo neljännen kerran tänä vuonna.Eli PLV-näytteen. Vappuaattona 30.4 on tosipitkä päivä Peijas-Rekolan sairaalassa Vantaalla  missä operaatio tehdään.Varhain aamulla sinne. Jo 9.00 keuhkoröntgen ja sitten tulokeskustelu urologin ,onkologin, anestesialääkärin ja sairaanhoitajan kanssa klo10.30. Siinä käydään leikkaukseen liittyvät asiat läpi,hyvin perusteellinen keskustelu. Selvitetään onko mitään esteitä tehdä operaatio suunnitellusti vai onko tutkimuksissa ilmennyt mitään poikkeavaa. Siinä se menee meikäläisen vappuaatto aika pitkälle iltapäivään. Käyntipäivään on varattava aikaa 5-6 tuntia. Matkaan voi käyttää omaa autoaan koska sossu ei maksa korvauksia etukäteen ja sen voi tehdäkin omalla autolla.

Kahden urologin suorittama robottiavusteinen eturauhasen poistoleikkaus tehdään sitten 7.5 maanantaina.  Todennäköisesti joudun vatsantyhjennyksen vuoksi jo sunnuntaina sinne. Omalla autolla ei saa mennä koska palatessa ei pysty autoa käyttämään. Sosiaalihoitajan ehdotus oli tänään kun soittelin sinne sairaalaan että joudun todennäköisesti peruuttamaan huomenna koko hoidon kun ei ole taximatkoihin rahaa ja muuhun elämiseen leikkauksen jälkeen jolloin ei voi ottaa ketään vastaan kahteen viikkoon vaikka joku tulisikin .Ja joka sentti menee ,eikä riitä ruokaan ja siihen että selviän sähkö ja puhelinlaskuista. Muut jätän ulosottomiesten huoleksi. Hän ehdotti että jos niin on saanko ketään kaveria mun autolla tuomaan ja hakemaan sairaalaan ja sairaalasta.Ruokarahasta sekin on otettava mutta lupasin. Suostutteli että jos vaihtoehtona on  elämä tai rahattomuus kuitenkin jostain saa vaikka jotain myymällä tai panttaamalla  bensan hinnan,noin 25 euroa. Takseilla se olisi yli 100 euroa.  Sosiaalitoimiston elämän ulkopuolelle heittäminen on liian mitätön hinta elämästä.Sillä hoitamaton eturauhassyöpä todennäköisesti jossain vaiheessa tappaa.Itkin hänelle että kun ei löydy mitään syytä taistella enää niin sama sekin. Ei ole tulevaisuuden haavetta jonka siivin elää. Mutta ehkä ,toivottavasti senkin väkisin sa jostain esille. Edes yhden,vaikka pienenkin Siitä sosiaalihoitaja oli eniten huolissaan onko mulla ketään läheistä ihmistä joka olisi tarvittaessa tukena nyt lähiviikkojen todennäköiseti kasvavassa pelko/epävarmuustilanteessa.Sanoin että todennäköisesti on.En nyt halua enkä pysty minkään vertaistukiryhmän joukkovoimaan luottamaan vaikka sitäkin ehdotti.Kun tänään  tuo leikkausilmoitus tuli se toi tuon syövän taas askeleen lähemmäksi.

Yritän siirtää huomenna kun on mahdollisuus soitta aika/jonohoitajalle että saisin siirrettyä leikkauksen 15.5. Koska mulla on todella hartaasti odottamani ja erittäin tärkeäksi kokemani messutapahtuma 12.5. Vai onko taas niin että mihin todella haluan se ei onnistu. Sellaisia tilanteita en toivoisi enää olevan. Kun siihen liittyy myös toisen henkilön osallistumismahdollisuus tapahtumaan niin sitä suuremmalla syyllä me yhdessä toivomme että ajan siirtäminen onnistuisi huomenna. Mikä on leikkauksen aikaistumisella kuukauden alkuperäisestä o se hyvä asia että se kuukausi mikä on kipeintä ja vaikeinta aikaa on ennen kesää. Vain aivan kesän alku menee leikkauksen toipumiseen jos kaikki tapahtuu suunnitellusti.Jos tämä olisi ollut kuukauden myöhemmin sekä kesäkuu kokonaan että veilä osa heinäkuustakin olisi mennyt toipumiseen. Toki se on se 3.-5 kuukautta kun kokonan on toipunut mutta 4-6 viikkoa se hankalin vaihe ja 2-3 viikkoa tosi paha Tavoite olisi juhannuksena olla jo sellaisessa hyväsä kunnossa . Jälkioireita on nyt johonkin heinäkuulle. Se on varma homma mutta ne ovat aivan hoidettavia.

Leikkauksesta en ole huolissani, siihen uskon mutta peloittaa tämä yksin olo heti leikkauksen jälkeen ensimmäisiä viikkoja  Silloin nimittäin sekä fyysisiin että psyykkiisiin jälkioireisiin on riski. Silloin tarvittaisiin sitä kättä kädessä,toista lähellä. Ja ihmistä joka jaksaa jutella ,kuunnella ja palauttaa toisalta hoivaten ja tarvittaessa realistisesti arkeen. Sen olen päättänyt ett'ä niinpitkällekun mahdollista olen rasittamatta toisia mutta tänään sosiaalihoitaja sanoi että niin kovaa selviytyjää ei olekaan että siinä alkuvaiheessa ei tarvitse sitä tuttua ja luotettavaa tukijaa. Ja sanoi senkin että on osattava muutaman kuukauden ja joillakin jo muutaman viikon njälkeen alkaa seisomaan omilla jaloillaan. Sen jo nyt tunnen että mahdollinen tukija on sellainen ejonka kyllä rukouksissa ja kiitollisuuudessa vien korkeimpien voimien rakkauten jos itse en osaa kiittää.

Ensimmäinen  homma on kuitenkin huomenna saada leikkauspäivää siirrettyä Paitsi tämä messutapahtuma ja sen ympärillä olevat asiat niin myös sekin olisi hyvä asia että silloin pääsisin pitämään Hesassa luennon ja Oulun messuista palautumaan. Yksi muutaman hengen meediotilaisuus on sovittu sille viikolle jonka alussa pitäisi leikata. Ei kaikki voi mennä niin että jokainen toive kaatuu. Loputtomiin minäkään en jaksa pettymysten alla. Jossakin minä kohtaan kuilun pohjan.Mutta eipä tässä auta meninkäisiä kutsua piiloistaan Kaiken ratkaisee siltä osin huominen Sitten alkaa keskittyminen leikkaukseen ja sitä ennakoiviin toimenpiteisiin. Mukavaa jatkoa.

Mennyttä ja uutta.

Maanantai 16.4.2012 klo 18:34

On ilta ja maanantai. Uusi viikko on alkamassa. Aina helpommalta tuntuu kevät sään puolesta. Miettinyt monesti menneen viikon aikana miksi nämä keväät ovat usein vaikeita. Ei tämä ole poikkeus.Joku ihme tässä on ,jotain jota ei selitä. En tiedä mistä se johtuu mutta neljäs vuosi putkeen niin menee. Onko sitten niin että jotkut kulkevat onnellisten tähtien alla,toisille on annettu vaikeampi polku.Millä perusteilla se sitten tulee ihmisen osaksi. Kohtuutonta se on mutta en tätä enempää kirjoita ,ei se parane.

Edellisellä kerralla kirjoitin sosiaalitoimiston virkailijan törkeän satuttavasta syöpähoitojen perusteesta. Tänään sitten hän otti yhteyttä Ja juteltiin  melkein tunti hänen kanssaan Anteeksipyyntö oli aito ja vilpitön.Teen uuden anomuksen mutta senkään perusteella ei etukäteiskorvaukseen ole lain mukaista pakotetta.Ainoa että  erityisehdoin voi jotain asialle tehdä Ehkä.  Kun tässä sen vuoksi että ketään ei käy kun joskus harvoin rahatilanne on täysin paniikissa ja pakko rajoittaa jopa syömistään niin nyt ei naurata. Jos  on vaikka ihmissuhdetuskaa tai muita paineita silloin  apua kuulemma on mahdollista saada että ihminen ei luhistu täysin On kunnallisia palveluita ja ryhmiä jota kautta saa jaksamisen tukea. Silloin tulee apua kun kukaan ei kuuntele.Voiko ihminen suuressa kylässä olla näin yksin. Ympärillä kymmeniä,satoja tuhansia ihmisiä.Näköjään voi.Samoin syöpähoitojen aiheuttamaan epävarmuuden tukipalveluita on mahdollisuus saada  Ja keskusteluapua. Mutta ne ei maksa kunnalle mitään. Sosiaalityöntekijänainen liikuttui itsekin kuunnellessaan itkuista tarinaani. Mutta oli sentään korva joka kuunteli ja myös antoi apukeinoja jolla voisin selvitä näiden aikojen yli. Mutta myönsi että nälkään nekään  ei auta.Ei yhtään.Kun ei tarvittaisiin kun 10 asiakasta viikossa niin selviäisi maksuista ja saisi kissalle ja itselle riittävästi ruokaa. Kissan voisi viedä ystävälleen  Espooseen.Ainoa ihminen täällä päin jonka luokse voi mennä,ovi on avoinna. Muut on tuttuja,ei niin ystäviäkään.Joskus tuntuu ja sosiaalivirkailijan mielestäkin silloin ei ystäviä löydy kun tarve on suurin.  kavereita ja muita tsemppaajia on  valtava määrä. Tsemppikin  antaa voimaa mutta ei rahaa ja ruokaa. Ja se tsemppikin on hyvä.Ja kun on nyt käytävä läpi muut kipeät asiat. Sanoinkin että ei se sosiaalivirkailijankaan  työ ole missään muodossa helppoa ,siiinäkään ei kauniita onnistumistarinoita kuule. Vaan joskus itkun täyttämiä tositarinoita elämän eri asiain arjesta ja joskus kuulemma hyvinkin väkivaltaisia purkauksia.

Miksi tämän kirjoitan on se että ei tarvitse olla huume-tai alkoholiriippuvainen vaan ihan tavallinen suomalainen ,yksi teistä, kun tähän joutuu. Sosialivirkailijankin ohje oli että kaikki laskujen maksut kannattaa lopettaa ja keskittyä  siihen että saa ruokaa. Sillä se on tärkein. Liian moni asia menee elämässä nyt niin että harvoin joutuu taistelemaan  jaksaakseen kun nyt. Kun työ ja sen mukana rahatilanne korjautuisi niin kyllä tämä tästä. Ihmissuhde joka antaisi elämään jatkon tavoitetta kun olisi jaksaisi edes jotain valoa nähdä. Koska se nyt tässä tilanteessa olisi valtava voimavara.Mutta on vain nämä seinät ympärillä,kissa jonka  senkin joutuu rahojen loputtua antamaan jollekin ystävälleen ,todennäköisesti Espooseen. Syöpähoidot tulen joutumaan peruuttamaan aivan lähipäivinä koska ei ole varaa mennä niihin ja kulkea tarvittavia taximatkoja. Sekin  painaa paljon mutta ei muuta mahdollisuutta enää ole.Ei hoitoihin voi mennä ja varsinkaan leikkauksen jälkeisiin toimiin liftillä. Kun ei ole sitä taistelumieltä yhtään niin se on helppo ratkaisukin. Kaikki sanovat että tottakai sä menet mutta millä euroilla.  Mistä seuraavien kuukausien muut kustannukset ja kuka jonka puolesta jaksaa yrittää. Nyt en näe mitään ratkaisua tähän tilanteeseen .

Sentään sen verran valoa että yksi miespuolinen hyvä kaveri antoi satasen tänään kun kävin täällä eikä halua sitä takaisin maksettuna. Tässä on tullut tarinoita jotka koskettivat häntäkin syvältä. Nyt pitää miettiä että maksanko puhelinlaskun,tai osan siitä että yhteydet ulkomaailmaan säilyy vaiko silläkin homman muutaman kerran ruokaa. Mutta näitä arjen enkeleitä kiitän ja toivon että Kaikivaltias antaisi hänelle hyvän tien. Alkukuusta tuli tavallaan turha 200 euron menetys. Sekin 200 euroa olisi hyvin tärkeä nyt selviämistaistelussa . Kahden ystäväni jotka itse asiassa ovat selvillä siitä missä pätsissä olen kanssa ollaan juteltu .Kaikkia en tänne sivullekaan lataa.

Tänään viimeisenä keinonani kokeilin sitäkin että laitoin Tampereen,Turun,Hangon ilmaisjakelulehteen halvan rivi-ilmoituksen Ja tulen Nurmijärven ja Lohjan vielä laittamaan. En usko oikein rivi-ilmoituksiin mutta kokeilen niitäkin. Eliitsekin nyritän asioita auttaa sen minkä itse pystyy.

Viime yönä oli erään  ystäväni kanssa hyvin avoin keskustelu monista elämän kysymyksistä. Se laukaisi vahvasti vastauksia elämästä. Toisen kanssa ,tuttavan . kirjoiteltiin tänään. Ilman tätä Facebookia ja sen kaveriverkostoa olisin hukassa.

Tämä blogi ei kertonut nyt auringon paisteesta eikä sinipilvistä. Niitä ei ole.

 

 

 

Kun on kevättunnelmaa

Sunnuntai 15.4.2012 klo 18:33

tämä päivä on ollut tämän kevään kaunein.Lämmintä oli parhaimmillaan täällä 3 kerroksen korkeudella liki 14 astetta. Parvekkeen tuulensuojaisessa sisäosassa 26 astetta. ja siltä se tuntuikin,Taivas on niin kaunis kun vaan keskikeväällä voi.. Aivan muutama pivenhattara on leijunut taivaan kannen yli.Mutta vain muutama. Ollut oikein hyvien tunnelmien päivä. Fasun kanssa sitä vietetty.Molemmat istuskelleet ja Fasu suorastaan maannut parvekkeella.Kahvit kiireettömästi nautin siellä. Aloitin kevään pyöräilykauden tänään käymällä tuossa parin kilometrin päässä kylän keskustassa. Huomasin siinä poljeskellessa että kunto on rapana talven jälkeen jolloin en liikkunut kun autolla.Hengästytti kun ylämäkiä polki. Muutaman viikon kun harjoittelee niin nousee edes vähän kunto.Välillä tauko kun "munamankelilla" ei voi pyöräillä.

Kaverien kanssa soitellut,yhden tosi hyvän ystävän puhuttiin kaksi tuntia. Usein soittelen hänelle nykyään. Kahden muun kanssa lyhyemmät kuulumiset.Välillä käynyt kurkistamassa mitä fb-maailmaan kuuluu.Ennallaan sielläkin kaikki.Eilisiltanakin chatissa hyvän ystäväni kanssa kirjoiteltiin yli kolme tuntia ja lyhyempiä juttutuokioita lisäksi. Eli sosiaalinen elämäkin on ystäväpuolella ihan kunnossa Nukkumaankin menin vasta jälkeen kahden ,puoliyön jälkeen vielä kirjoitti kaksi kaveria.

Kun tämä kasvavien silmujen aika tuli niin selvästi huomasi että jotenkin energioita saa enemmän vaikka muuten voisi ajatellakin muuten.Nytkin aurinko siivilöityy kauniisti puiden oksien varjosta.Kevään ensimmäisen keltaisen kukan näin lämpimällä etelärinteellä käydessäni kylällä.Tai tarkkaan sanoen muutaman.

Äiti on yksi päivittäinen henkilö jonka kanssa soittelen. Hänenkin elämässään paljon tapahtuu vaikka on jo pian 87. Tapahtumat ei ikää katso.Pitäisi käydä vielä ennen kun leikkaus tulee mulle käydä katsomassa häntäkin. Sen jälkeen ei kolmeen viikkoon ja jos oikein hyvin menee kahteen viikkoon autoon menekään. Ajaminen ehkä onnistuisikin ,mutta autoon meno ja nousu sieltä ei. Joillakin menee  kuukausikin aikaa.

En tedä ja sossu ei vastaa tiedusteluihin että kuuluuko Kirkkonummi niiden kuntien joukkoon joilla on maksusitoumus syöpäpotilaista. Muistaakseni kuuluu. Pyysin matkoja ja muita etukäteen meneviä kuluja jotka aiheutuu syövästä  tukea ja taloudellista apua  sossusta. Nimittäin tässä tulee isot kulut kaikesta joka sisältyy hoidon ympärille. Esim toimeentuloa ei ole ainakaan kuukauteen ,ehkä huonommillaan kahteen. Vastaus jonka sosiaaliasiainkäsittelijältä sain oli loukkaavuudessaan tyrmistyttävä. Hakemukseni koski siis syöpähoitojen aiheuttamiin kustannuksiin ja matkakuluihin liittyvää toimeentulotukea. Vastaus oli Hylätään hakemus kissanhoitokustannuksiin ja matkakuluihin MeilahteenSiis lukekaa tuo vastaus vielä kerran Tarkistin sähköpostin lä'hetetyistä hakemukseni sanamuodon ja perusteet.Niissä tosin yhtenä monista perusteista ja niitä on paljon oli kissanhoitokustannukset  hoitoni aikana. Katson aika törkeäksi syövän ja sairauden yleensä aiheuttamien asioiden pilkkaamiseksi tuon vastauksen. Pelkästään Meilahdesta en puhunut sanaakaan hakemuksessa.Tässä harkinnut muiden mietteiden rinnalla mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä tuollaisen  hylkäämisperusteen vuoksi.

Tässä varmaan päivän tuoreimmat uutiset. Hyvää ja turvaliista viikon alkutaivalta vaan kaikille.

puolivälissä huhtikuuta.

Lauantai 14.4.2012 klo 18:45

Jos tuota torstain runoa ei oteta huomioon niin neljään päivään en ole sivujani päivittänyt.Mutta tänään tuli fbn chatin ja tekstiviestien kautta tiedusteluja että mikä sulla on,onko jotain tapahtunut miksi et enää kirjoita. Lupailin sitten päivittää nyt lauantaina tämän jutun.

Ensin vaikka säätiedoitus tänään klo 18.32 Kirkkonummi,Gesterby. Voimakasta,puuskissa navakkaa tuulta ,pilvistä ja räntäsadetta. Lämpötila plus 0.5 astetta. Lumet ovat sulaneet eilisen ja toissa illan vesisateiden aikana jotka jatkuivat aamupäivälläkin lähes kokonaan. Toki sitä vielä on mutta vain vähän. Sateen jälkeen tulee pouta,säässä ja elämässä. Ensi viikolle on ennustettu jo poutapäiviä. Vielä on autossa talvirenkaat,ne kyllä näillä leveysasteilla voisi vaihtaa koska vaan kesärenkaiksi. Teille tulleet kesänopeudetkin omaa kieltään kertoo talven päättymisestä.

Asiakkaita onneksi kävi ja muutama soittikin tällä viikolla. Se tuntui tässä(kin) tilanteessa hienolta. Muuten istunut netin vieressä.Pyörälläkään ei ole päässyt liikkeelle kun se oli talven lumen alla tuossa telineessä. Nyt kun lumet ja jäät sulivat voisi noustakin satulaan ja lähteä ajamaan.Aina olen enemmän pyöräilystä tykännyt jotenkin mun luonteeseen hidasvauhtisempi kävely ei oikein luonnistu. Kun syöpäleikkaus tulee niin sitten noin kuukauteen tai vähän alle ei pyöräiltyä tule ,eikä 6-8 viikkoon rasitettua itseään pyöräillessäkään. Vaikka sekin kuuluu olevan aika lailla eri tavalla miehillä joille operaatio on tehty. Muuten omalla kohdallani on tullut se että laskeskelee kuinka monta viikkoa on siihen kun leikkaus tehdään. Se ei ole aina jos elämässä on muita haasteita ,varsinkaan yhtään mukava laskutoimitus. Tässä kun istuu koneen vieressä tulee ajateltua ja aamun varhaistunteina valvoesa aika paljon. Ei niinkään sitä että selviääkö leikkauksesta vaan tuleeko syöpä uusiutumaan ja mahdollisesti koska. Vielä kun viikolla joku sairaanhoitaja joka on myös näkijä sanoi että nukutukseen hän näkee liittyvän suuria vaaroja ,ehkä selviän kun hoitopöydällä olen.Mutta vara on suuri Että kiitoksia  perkeleesti kun tämän luet.Seuraat kuitenkin mun blogiaa. Soittelin tuossa muiden asioiden vuoksi sekä harrastusmielessä henkisen alueen töitä tekeville että kolmelle ammattimeediolle tai näkijälle. Muilta en sitten viitsinyt kysyä koko nukutuksesta mutta kai ne näki että selviän koska tulevaisuutta lupasivat. Eikä lainkaan huonoakaan.

Nyt sen syöpäjutun kanssa kohdallani on että tähän asti on ollut valtava halu taistella sitä vastaan  mutta ei nyt enää. En tiedä liittyykö sekin  tähän  odotusaikaan vai onko muita syitä. Juuri nyt kuitenkin ajattelen että hoidan leikkaukset ja toipumiset mutta en taistele yhtään siitä eteenpäin. Jotkut kaverit on vähän huolissaankin ja koittaneet tsempata että juuri nyt kun sellainen ajatus on mielessä  kannattaakin alkaa taistelemaan. Se on ihan hieno että tsemppaavat mutta ei sitä niin vaan ala,jos ei ole tavoitetta minkä vuoksi. Sitä tässä toivonut että ja ne kaveritkin että jos tulisi joku sellainen tavoite.Kuitenkin pääsiäisenä oli koko ajan sama ajatus että  voi olla viimeinen pääsiäisaika,jouluna edellisen kerran ,Se avasi myös pääsiäisen sanomaa aivan erilaisella tavalla.Mutta aika surullinen ajatus se oli.  Näköjään se erityisen tunteikkaina kirkollisina juhlina tulee voimakkaasti pintaan. Ystäväni,miespuolinen terapioita tekevä henkilö sanoi kun viikolla juteltiin muuten että siinä pitäisi itse työskenellä niiden ajatusten muuuttamisessa positiivisiksi ja tukijoukkojen tsempata. Vaikka surullisuudestaan huolimatta nekin on normaalia  ajatuksia, Joillekin tulee,jotkut pitävät ne pinnan alla.

Tässä olen nyt kolme päivää  harjoitellut puhelinliittymän muutoksen liittymislahjana tulleen Lumian kanssa. Kyseessä on tietotekniikan monitoimilaite jolla voi soitellakin. Mutta tavalliseen puhelimeen verraten siinä on aika vähän samaa. Onneksi ohjeet on hyvät. Kyllä se oman aikansa ottaa kun käytön oppii. Näköjään vähän vanhempikin ihminen oppii kuitenkin uutta tietotekniikkaa. Facebookia sillä käytän ja internettiä normaalien  hyvin erilaisten viestien välitystapojen lisäksi. Muita hienouksia opettelen .Onneksi on tuo toinen,tavallinen kännykkä. Sen ole jo huomannut että hipaisulla toimiva laite on normaalia puhelimen perinteisempää mallia paljon hankalampi käytössä.

Tähän päivitystaukoon liittyy sellainen juttu että ajattelin muutaman päivän poistua kokonaan eetteristä Sulje sivut ja Poista sivut sekä Lukitse sivut  nappuloita painaa tuossa Hallinnassa. Hyvin harvoin mutta liian usein kuitenkin on ihmisiä joiden mielestä kirjoitan elämästäni ,tapahtumistani liian avoimesti Kun joulukuun 13 vuonna 2006 aloitin sivut kirjoitin linjauksen että tulen näitä itselleni äärimmäisen tärkeällä maksimaalisella avoimmuudella kirjoittamaan Ja että  ennustus/muista rajatiedon asioista en kirjoita. Niitä varten on keskustelusivu. Periaatteessa kaikille avoin foorumi  blogisivujen yhteydesä  on niitä varten. Avoimmuudesta se että näiden vuosien aikana on joutunut muutaman kerran tarkistamaan mitä se avoimmuus sitten pitää sisällään.Tarkistamaan lakiasiantuntijoilta. Se on niin että Suomessa on sananvapaus, ilmaisuoikeus ,eli oikeus omien ajatustensa käyttämiseen perustuslaissa turvattu . Loukkaantunut aika pahasti ja satuttanut mielensä kun tämä ei näytä aivan  kaikille olevan tiedossa. Minuakin saa ja pitää ohjata melkein kaikissa asioissa mutta sanan.ja ajatuksenvapauteeni en salli kenenkään puuttua. Kun itsekin  yritän ymmärtää että sitten jo mennään liian syvälle minun elämäni arvoihin jos oikeus vapaisiin ajatuksiin pyritään kieltämään.
Kirjoittelen sitten taas kun aika on. Hyvää viikonloppua.